Kirjoitan blogiin yleensä silloin, kun minulla menee huonosti ja mielen päällä on häiritseviä asioita, joita yritän käsitellä kirjoittaen. Hiljaisuus on merkki siitä, että voin hyvin. En koe tarvitsevani kirjoittamista hyvinvoivana, mutta kokeillaanpa. Olen tuntenut viime aikoina syvää onnellisuutta. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä, mutta en ole oikein koskaan osannut tuntea kiitollisuutta hienoista asioista tai ihmisistä elämässäni. […]

Kurkkua kuristaa taas. Työpöytä on aivan liian täysi ja sähköposti sylkee lisää stressiä. Jo kesälomamoodiin vaihtaneet kaverit ärsyttävät. Työ täyttää pään aamusta iltaan, välillä yölläkin. Miten tässä kävi taas näin? Kuvittelin oppineeni ottamaan löysemmin rantein, suojelemaan kalenteriani paremmin ja olla ahnehtimatta. Stressin päälle siis vielä itsesyytökset siitä, että olen surkimus joka ei ikinä opi, negatiivinen […]

Luin tänään loppuun Saara Turusen kirjan Sivuhenkilö. Tykkäsin siitä ja samaistuin vahvasti tarinan kertojaan. Tajusin, että olen itsekin kokenut olevani sivuhenkilö viimeisen vuoden ajan. En ole halunnut tai pystynyt ottamaan pääroolia elämässäni burnoutin ja muiden kuormittavien tapahtumien vuoksi. En silti sanoisi jääneeni sivurooliin, se kuulostaa niin passiiviselta. Ennemminkin ajattelen itse jättäytyneeni sivurooliin. Tuntuu oudolta, irrationaaliselta ja […]

Tajusin viime syksynä uupumuksesta toipuessani, että en ole oikeastaan koskaan tietoisesti asettanut rajoja työnteolleni. Työskentelin pitkään alalla, jossa armoton työtahti on hyve ja ylpeyden aihe. Toimintakykyä ja elämänhallintaa horjuttaneista työputkista kerrottiin sotatarinoita ja burnoutit olivat heikkouden merkki. Toivuin itsekin kaapissa aiemmista uupumuksistani ja jatkoin samaan malliin, jotta en vaikuttaisi heikolta. En koskaan kuullut työssäni, että […]

Olen kirjoittanut aiemmin blogiin henkisistä kipupisteistä ja tuntemuksista. Viime vuonna, tai oikeastaan viime vuosina, eniten mielenterveyteeni vaikuttanut asia on kuitenkin ollut fyysinen kipu. En ole vielä pystynyt hyväksymään saati ymmärtämään sitä tosiasiaa, että olen kipukroonikko. Yritän edelleen hallita kipua ja saada sen katoamaan, ikäänkuin kipu olisi akuuttia ja hoidettavissa. Ajatus loppuelämän jatkuvasta kivusta tuntuu vielä […]

En kirjoittanut uuden vuoden kynnyksellä maailmoja syleilevää vuositilinpäätöstä someen. Olen tehnyt niin joskus, mutta tänä vuonna tuntui, että alkaa lähinnä itkettää, kun ajattelen mennyttä vuotta. En julkaissut vuoden tykätyimpiä kuvia, koska kuvista tuli mieleen ahdistus niiden ottohetkellä. Olin uuden vuoden kynnyksellä tosi iloinen, kun paskavuosi oli vihdoin ohi, mutta samalla tuntui, ja tuntuu edelleen, että […]

Olen uhrautuvainen auttaja, joka saa hyvän mielen, kun voi olla hyödyksi ja tukea muita. Kun otin tämän positiivisen mielikuvani motiivit tarkempaan läpivalaisuun, ymmärsin, että en toimi ainoastaan vilpittömästä halustani auttaa, vaan myös miellyttääkseni muita. Muiden auttaminen on jaloa ja epäitsekästä, mutta siinä voi myös unohtaa itsensä. Ja uuvuttaa! Autettavat ihmiset eivät lopu koskaan. Jotkut käyttävät […]

Olen viime aikoina pohtinut hyvin paljon perhesuhteitani ja lapsuuttani. Ensimmäisellä kerralla kun kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla, hän kysyi millainen lapsuuteni oli. Menin aivan kipsiin, vakuuttelin että ihan onnellinen ja johdattelin keskustelun muihin aiheisiin. Lapsuuteni onkin ollut mielestäni ihan onnellinen, ihan perus. Eikös avioeroperhe, jossa ei puhuta tunteista, ole ihan normaali? En epäile hetkeäkään, etteikö tällaisia perheitä […]

Ennen viimeisintä uupumustani, silloin kun taakka alkoi tuntua jo liian raskaalta ja langat putoilla käsistä, yritin pyytää apua ystäviltä. Tilanne tuntui ryöstäytyneen omasta hallinnasta ja toivoin, että joku ulkopuolinen puhaltaisi pelin poikki. Läheiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet ”hirvee kiire, hirvee kiire, oon kuolemanväsynyt”-hokemaani avunpyynnöksi. Sain vastaukseksi joko joo, täälläkin päässä on hirveä kiire, tai sitten aihe […]

Pitkästä aikaa. Viime postauksen jälkeen asiat alkoivat mennä niin päin helvettiä, että päätin haudata koko ajatuksen blogista. Kesä oli täynnä huolia, ahdistusta ja muuta paskaa sekä omasta että läheisten terveydestä ja voinnista. Kuormitusta tuli niin paljon lisää, että ymmärsin nyt olevan se hetki, kun pitää vihdoin hakea keskusteluapua. Sitä hetkeä olenkin lykännyt jo vuosia ja […]