Näin sinusta viime yönä unta. Tulin unessa käymään toimistollasi. Kun astuin ovesta sisään, tulit luokseni ja suutelit minua. Liu’utit kätesi hameeni alle ja hyväilit minua niin, että tunsin räjähtäväni intohimosta ja onnesta. Ohjasit minut työpöydällesi istumaan ja otit minut siinä. Rakastelimme ja tunsin olevani taivaassa. 

Muistin unen aamulla selkeästi ja se sai hymyn kasvoille. Toisaalta mietin sitäkin, että pystyisinkö oikeasti harrastamaan kanssasi seksiä? Ei sillä, etten haluaisi, mutta olin kuitenkin naimisissa. Se oli fakta, joka kieltämättä kaihersi entistä enemmän mieltä. Mitä hittoa olin tekemässä ja miksi? Pitäisikö tämä lopettaa ennen kuin homma karkaisi käsistä? Mutta ei, en pystynyt lopettamaan. Sinusta oli tullut minulle jo ystävänä aivan liian tärkeä. Sitä paitsi nämä ihastumisen tunteen tuntuivat kieltämättä niin hyvältä, että en pystyisi lopettamaan. Joku ääni takaraivossa sanoi, että olin ajamassa itseäni totaaliseen umpikujaan ja tässä ei ollut muuta lopputulemaa kuin se, että jotakuta sattui. Minua ainakin varmasti.

Sinulta tuli viesti:
​”Huomenta, miten nukuit?”
​”Ihan hyvin, näin mielenkiintoista unta. ;)”
​”Noh, mitä sä näit, kerro?”
​”Susta… Sanotaanko näin, että meni K-18 osastolle… ;)”
​”:) Hmm, okei. No kerro nyt lisää, rupes kiinnostamaan. :D”
​”Totaaa, en mä taida kirjoittaa sitä tähän, menee jo erotiikkanovellin puolelle. :D”
​”Nythän tää vasta meni mielenkiintoiseksi!”
​”No sä voit kuvitella itse loput. :)”
​”Hmmm…”

​​Keskustelu jatkui vielä muista aiheista ja päätyi siihen, että näkisimme mahdollisesti iltapäivällä, jos vaan aikataulut menisi yhteen. Päätin, että järjestän aikataulut vaikka väkisin, halusin niin paljon nähdä sinut. Lähdin ajamaan töihin, radiosta tuli Vesalan biisi ”Sinuun minä jään.” Kuuntelin sanoja ja ajattelin sinua. Olin jäänyt sinuun. Kiinni. Pahasti.