Näin se kaikki alkoi

En etsinyt mitään enkä ketään. Olin onnellisesti naimissa ja kahden lapsen äiti. Muistan kuitenkin sen hetken, kun näin sinut ensimmäisen kerran. Katsoit minuun päin ja hymyilit. Juttelimme illan aikana niitä näitä ja illan jälkeen meistä tuli Facebook kavereita. Olit mieheni tuttuja, joten en edes ajatellut mitään muuta kuin että olit hauska tyyppi viihdyin seurassasi.

Aloimme juttelemaan Facebookin messangerissa niitä näitä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Alusta asti ymmärsimme toisiamme. Juttelimme työstä, elämästä, ihmissuhteista. Elämän perusasioista. Mutta aina kanssasi juttelu tuntui mukavalta.

Yli vuosi meni niin, että vaihdoimme ajatuksia.. Välillä oli monta viikkoa taukoa, välillä tiiviimmin. Kevättä kohden keskutelumme tiivistyivät. Erosit tyttöystävästäsi ja minä autoin sinua pääsemään siitä yli. Yritin olla tukena. Sinä annoit minulle perspektiiviä elämäni ja parisuhteeni ongelmiin. Meistä tuli henkisellä tasolla läheiset. Huomasin, että olet mulle soulmate, pystyin puhumaan sinulle mistä vaan. Se tuntui jännittävältä ja aloin tuntemaan hiukan muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. En uskaltanut kertoa siitä sinulle, koska pelkäsin, ettet tuntisi samoin. Ja sitä paitsi, olin naimisssa. 

Kävimme kevään aikana pari kertaa kahvilla. Miten hyvältä näytitkään siinä kahvilan pöydän toisella puolella. Ja hymysi, se sai perhosia vatsaani. Emme kuitenkaan edes halanneet tai koskeneet toisiimme. Yhteys oli edelleen pelkällä henkisellä tasolla.

Omat tunteeni kuitenkin vahvistuvat ja päätin eräänä päivänä kertoa sinulle, miltä minusta tuntuu…