Eilen se sitten tapahtui. Kerroin sinulle, että tunnen muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. 

Olen ollut työmatkalla toisessa kaupungissa. Päivät ovat olleet kiireisiä ja työpäivät venyneet pitkälle iltaan. Enkäpä päivien hektisyydestä johtuen, en saanut eilen illalla unta. Ja tunnustan, ajattelin sinua… Ajattelin sitä, miltä kosketuksesi tuntuisi ihollani ja miltä tuntuisi suudella sinua. Kello oli jo yksi yöllä, mutta huomasin, että olet yhä online messengerissä. Laitoin sinulle viestin ja vastasit heti. Sinäkään et saanut unta, rankka päivä töissä. Juttelimme aluksi lähinnä työasioita. Minulla oli kuitenkin tarvi kertoa, mitä minä tunsin. Tiesimme varmasti molemmat sen jännityksen ja kipinän, mikä meidän välillä oli ollut jo pitkään. Kumpikaan ei vaan ollut sanonut sitä ääneen ennen tätä hetkeä:

”Mä haluaisin puhua yhdestä jutusta”
​”Kerro?”
​”​Ää, tätä on tosi vaikea sanoa ääneen, ehkä unohdetaan koko juttu…”
​​”Ei kun nyt sun pitää sanoa kun aloitit. 🙂 Et vo jättää tohon. Kerro nyt vaan”
​​”Noh siis…”
​”Niiiiiiin?? :D”
​”Mä taidan olla vähän ihastunut suhun.. Siis sun kanssa on kiva jutella ja musta on mahtavaa olla sun ystävä, mutta viime aikoina on tuntunut, että tässä on jotain muutakin fiilistä nyt mukana.”
​”:)”
”Sano nyt jotain?? :D”
​”Kyl mulla on ihan sama fiilis.. :)”

​​Juttelimme vielä pitkään. Myös siitä, että minä olen naimisissa, mutta että ihastumisia tulee, se on eri asia mitä niillä tekee. Päätimme nauttia tästä tunteesta ja hetkestä. Aika näyttää.

En etsinyt mitään enkä ketään. Olin onnellisesti naimissa ja kahden lapsen äiti. Muistan kuitenkin sen hetken, kun näin sinut ensimmäisen kerran. Katsoit minuun päin ja hymyilit. Juttelimme illan aikana niitä näitä ja illan jälkeen meistä tuli Facebook kavereita. Olit mieheni tuttuja, joten en edes ajatellut mitään muuta kuin että olit hauska tyyppi viihdyin seurassasi.

Aloimme juttelemaan Facebookin messangerissa niitä näitä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Alusta asti ymmärsimme toisiamme. Juttelimme työstä, elämästä, ihmissuhteista. Elämän perusasioista. Mutta aina kanssasi juttelu tuntui mukavalta.

Yli vuosi meni niin, että vaihdoimme ajatuksia.. Välillä oli monta viikkoa taukoa, välillä tiiviimmin. Kevättä kohden keskutelumme tiivistyivät. Erosit tyttöystävästäsi ja minä autoin sinua pääsemään siitä yli. Yritin olla tukena. Sinä annoit minulle perspektiiviä elämäni ja parisuhteeni ongelmiin. Meistä tuli henkisellä tasolla läheiset. Huomasin, että olet mulle soulmate, pystyin puhumaan sinulle mistä vaan. Se tuntui jännittävältä ja aloin tuntemaan hiukan muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. En uskaltanut kertoa siitä sinulle, koska pelkäsin, ettet tuntisi samoin. Ja sitä paitsi, olin naimisssa. 

Kävimme kevään aikana pari kertaa kahvilla. Miten hyvältä näytitkään siinä kahvilan pöydän toisella puolella. Ja hymysi, se sai perhosia vatsaani. Emme kuitenkaan edes halanneet tai koskeneet toisiimme. Yhteys oli edelleen pelkällä henkisellä tasolla.

Omat tunteeni kuitenkin vahvistuvat ja päätin eräänä päivänä kertoa sinulle, miltä minusta tuntuu…