Loma ja askel huonompaan
Olimme viikon Lapissa lomalla. Odotin lomaa vähän pelokkaasti,sillä minun oli vaikea yrittää ennustaa, miten minun ja vaimoni välit siellä kehittyisivät. Toisaalta näin tässä jonkinlaisen mahdollisuuden ehkä uuteen kehityssuuntaan, joten tunsin myös eräänlaista odotuksen tunnetta.
Loma alkoi hankalasti. Vaimoni taas asettautui tilaan, jossa hän jätti minut toistuvasti huomioimatta, katsoi tarkasti ohi kohdatessamme ja sai minut taas, jumalauta taas, kerjäämään inhimillisyyttä ja ikään kuin anelemaan huomiota. Perustelin omaa käytöstäni sillä, että minun velvollisuuteni on hoitaa asiat niin, että loma onnistuu.
Mukanamme oli sukulaisperhe, siis lapsia ja muita ihmisiä oli mukana, joten emme joutuneet olemaan aivan keskenämme. Se pelasti paljon. Loma sujuikin ihan hyvin loppujen lopuksi. Paljon ulkoilua, jopa yhdessäkin. Lasten riemu oli kaikille ilmeisen mieluista ja toi iloa jokaiselle. Loppuviikosta vaimoni jopa kosketti minua spontaanisti. Mieleeni hiipi pieni ajatus siitä, että ehkä tämä tästä.
Kun olimme palanneet kotiin, huomasin, että vaimoni viihtyi tavallistakin paremmin puhelimensa ääressä. Hän oli sunnuntai-illan hyvin poissaoleva ja huomasin hänen chattaavan puhelimellaan. WhatsApp-ilmoitukset kilahtelivat säännöllisen tiheästi ainakin viiden tunnin ajan. Vaikuttaa siltä, että hänen nettisuhteensa siirtyi sähköpostiviestinnästä nopeampaan viestinvaihtomenetelmään. Hän oli aiemmin viestinyt suhteensa kanssa minulta hieman salassa tai piilossa, mutta nyt viestittely on avointa ja tapahtuu ihan siinä olohuoneessa kaikkien läsnä ollessa. Toki, voihan olla, että kyseessä on kokonaan uusi henkilö, jonka kanssa vaimoni viestittelee. Ja ainahan on olemassa myös mahdollisuus, ettei kyseessä edes ole mitään muuta kuin tavallista chattailyä kavereiden kanssa. Epäilen sitä kyllä.
Minulle tämä uusi käänne on tietysti pettymys. Olisin odottanut,että etenisimme parempaan suuntaan, mutta tämä oli kyllä käännös huonompaan ja selvästi! Menin sänkyyn ja vaimoni tuli puolentoista tunnin kuluttua perässä. Hän halasi ja kosketti, mutta näin hänestä, että hän ei oikeasti ollut siinä. Hän oli vielä henkisesti siinä keskustelussaan suhteensa kanssa. Viime yönä en nukkunut.
Laitoin viestiä Päivänsäteelle. Se helpotti. Soitin jopa videopuhelun hänelle. Sain siitä voimaa olemiseeni, vaikka samalla kyllä tiedostin, että minäkin teen tässä väärin. Mutta olipa se väärin tai ei, ahdistustani se helpotti.
Todella vaikea tilanne. Minulle vaikuttaa siltä, että vaimosi ei halua käsitellä uskottomuuttaan. Se, että hän käsittelisi asiaa ja pystyisitte siitä keskustelemaan, on mielestäni edellytys sille, että parisuhteenne voisi selvitä kriisistä.
Lisäksi vaikuttaa siltä, kuin vaimosi haluaisi varta vasten nöyryyttää sinua. Ihmettelen, että jaksat vielä yrittää, kun hän ei vaikuta reagoivan mitenkään.
Voi olla, että eropäätös olisi hyväksi teille molemmille. Ehkä vaimosi vihdoinkin ymmärtäisi tekonsa ja sen seuraukset, ja sinä voisit hyvällä omallatunnolla ajatella omaa tulevaisuuttasi ja tapailla uutta ihastustasi. Mutta ymmärrän, ettei päätös, oli se sitten suuntaan tai toiseen, ole helppo.
Moi Jo-Jo.
Kiva, kun kommentoit.
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos vaimoni pystyisi puhumaan asiat ja puhdistamaan pöydän, me todennäköisesti pystyisimme jotrnkin jatkamaan. Ehkä jopa hyvään parisuhteeseen. Nyt se on kyllä todellinen ongelma.
Minulla on sama tunne siitä, että hän haluaa säilyttää vallan minuun. Ja onnistuu siinä hyvin.
Eropäätös tuntuu minustakin oikealta, tai ainakin oikeammalta kuin päätös pysyä yhdessä. En vain tiedä vielä, miten sen teen.