Opas pettäjälle

Ajattelin kerätä omiin kokemuksiini perustuen pienen ohjepaketin pettäjälle. Pettäjiä on varmasti yhtä lailla montaa lajia kuin on petettyjäkin ja tapauksetkin vielä vaihtelevat. Joten yksiselitteistä ohjetta on vähän vaikea luoda, mutta jospa tämä menisi yleisohjeena.

Puhu totta

Jos olet valmis myöntämään, että sattui moka ja haluat yrittää korjata parisuhteesi, sinun ainoa keinosi selvitä on puhua absoluuttisesti totta. Puolisollasi on kova tarve tietää, mitä tapahtui, koska sen perusteella hän luo uuden maailman sen tilalle, minkä sinä häneltä tuhosit. Sinun tehtäväsi on kertoa kaikki, vaikka se kuinka tuntuisi tuskalliselta. Puolisosi saattaa tosin haluta tietää, oliko vaikkapa syrjähyppysi kohde parempi sängyssä kuin hän. Se on ihan ymmärrettävää, mutta niin yksityiskohtaisten asioiden puhuminen saattaa olla tuskallista kummallekin, eikä välttämättä hyödyllistä.
Mutta muut yksityiskohdat ovat tärkeitä. Älä siis valehtele niistä.

Sinun tehtäväsi on myös vastailla puolisosi kysymyksiin todella pitkään, uudelleen ja uudelleen. Pystyt kyllä siihen, pystyithän rikkomaankin hänet. Puolisosi todennäköisesti tietää, milloin valehtelet. Ja se on todella, siis todella nöyryyttävää ja julmaa. Yritä kaivaa se selkärankasi jostain ja olla toiselle inhimillinen.

Rehellisyys on myös tehokas ja todennäköisesti ainoa keino auttaa puolisoasi toipumaan. Minusta se on pettäjän velvollisuus, vaikka erokin tulisi, sillä puolisosi joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen sinun töppäilyjesi takia ja vähintä, mitä voit tehdä, on kertoa totuus.

On ihan mahdollista, ettet osaa selittää, miksi petit. Kaiva se syy esille vaikka väkisin. Puolisosi tarvitsee sitä kipeästi.

Ole avoin

Ei riitä, että vastaat puolisosi miljoonaan kysymykseen, vaan sinun on osattava kertoa avoimesti siitä, mitä tunnet nyt, mitä tunsit pettäessäsi ja mitä ajattelet tulevaisuudestanne. Puolisosi todennäköisesti kokee, ettei tunne sinua enää ja sinun velvollisuutesi on auttaa häntä ymmärtämään tätä uutta sinua. Jos siis olet siinä tilanteessa, että hän enää haluaa sinuun tutustua.

Voit puhua toiveistasi ja siitä, mitä haluaisit. Voit kertoa hänelle, miten toivoisit hänen käsittelevän asiaa. Lupaa tukea ja auttaa. Aloita keskusteluita ja asian käsittelyä. Ei tule onnistumaan aina, mutta yritä edes.

Mitä avoimempi olet, sitä paremmin puolisosi uskoo, että haluat kantaa osasi tästä taakasta. Siis siitä taakasta, jota hän tulee kantamaan koko elämänsä ainakin jossain määrin.

Yritä edes katua

Puolisollesi on suunnattoman tärkeää, että sinä itse ymmärrät tehneesi väärin häntä kohtaan. Puolisollasi voi olla jopa tarve kostaa sinulle jotenkin. Jos osoitat aitoa katumusta, kostonhimo jää vähemmälle. Samoin katkeruus. Jos puolisollesi jää edes pieni epäilys siitä, ettet kadu tekojasi, hänelle jää samalla vahva tunne siitä, että tapahtunut toistuu.

Pyydä anteeksi. Pyydä anteeksi oikeita asioita ja käskemättä. Aloita vaikka jokainen päiväsi anteeksipyynnöllä ja toiveella, että puolisosi huolisi sinut lähelleen vaikka hetkeksi tänään.

Hyväksy se, että olet itsekeskeinen mulkku ja sillä on seurauksensa

Sinusta tuntuu varmasti raskaalta, kun puolisosi on masentunut, vihainen ja haluaa käsitellä asiaa jatkuvasti. Saatat tuntea häpeää tekemisistäsi ja puolisosi syyttely voi tuntua sinusta inhottavalta. No, nyyh!

Pettäminen on sinun syytäsi. Se, että puolisosi kärsii, on sinun syytäsi. Se, että puolisosi parisuhde hajoaa ja tähän maahan tulee ehkä lisää avioerolapsia, on sinun syytäsi. Jos sinulla on vielä sitä selkärankaa jossakin tai edes häilyvän pientä oikeudenmukaisuuden tuntoa, kanna vastuusi ja auta puolisoasi selviämään ehkä elämänsä rankimmasta kokemuksesta. Onhan se rankkaa sinullekin, mutta usko pois, ei lähellekään yhtä rankkaa kuin asiaan syyttömällä puolisollasi. Kaiva siis pääsi perseestäsi ja katso välillä ulospäin. Vaikka oletkin teoillasi osoittanut, että sinä olet oman elämäsi tärkein ja rakkain henkilö, ei se tarkoita sitä, että voisit kohdella toista miten tahansa.

Puolisosi voi sanoa sinulle pahasti, todella pahasti. Se voi johtua siitä, että hänellä on tarve saada sinut edes alkavasti tajuamaan, miten pahalta hänestä tuntuu. Jos hän kutsuu sinua itsekeskeiseksi kusipääksi, hyväksy se, sillä sehän sinä olet.

Älä jumalauta syyllistä puolisoasi! Hän syyllistää itseään jo valmiiksi aivan tolkuttomasti. Hän on etsinyt itsestään syitä tähän paskaan, jonka sinä aiheutit ja siitä jää joka tapauksessa arvet todennäköisesti hänen loppuelämäkseen.

Ole itse aktiivinen asian käsittelyssä

Pettäminen on pakko käsitellä, jos parisuhdetta halutaan jatkaa. Ja myös silloin, jos parisuhde päättyy, mutta jossain tekemisissä täytyy olla. Ota ohjat käsiisi. Yritä korjata sitä, minkä rikoit. Puolisosi ei välttämättä siihen pysty tai ehkä hänen ajatuksensa kiertävät niin pientä kehää, ettei mitään rakentavaa synny. Siinä on sinun paikkasi tehdä paljon hyvää vittumaisuutesi vastapainoksi.

Kosketa puolisoasi joka päivä. Häneen sattuu aivan saatanasti ja kosketus on paras kipulääke. Kosketus voi kyllä hänestä tuntua pahalta ja hän voi kieltää sinulta sen. Mutta silti sinun täytyy yrittää.

Usko pois, että jos käsittelette asian kunnolla, se auttaa myös sinua. En millään usko, että haluat asian olevan päällä vuosikaudet. Ja sehän on, jos sitä ei käsitellä. Tällainen asia ei korjaannut itsestään, vaan siihen on tehtävä aktiivisesti töitä.

Rehellisyys, avoimmuus ja aito katuminen kertovat puolisollesi, että on olemassa jokin pohja, jonka päälle hän voisi yrittää luottamustaan rakentaa. Jos et saa häntä vakuuttuneeksi näissä asioissa, olet epäonnistunut. Jos et osaa puhua, opettele nyt!

Jos sinua ei kiinnosta korjata mitään, niin lähde heti

Jos et halua korjata parisuhdettasi, niin lopeta se. Mitä pikemmin, sitä parempi. Lähde helvettiin sotkemasta toisen elämää enää yhtään enempää. Vaikka sinä kaikkivoipaisena maailman napana saatat kuvitella olevasi taivaan lahja ihmiskunnalle, eikä kukaan pysty elämään ilman sinua, niin varmasti pystyy! Puolisosi ei ehkä vielä tajua, että todennäköisesti olisi onnellisempi ilman sinua kuin sinun kanssasi.

Jos sinussa olisi sitä paljon puhuttua ”miestä” (sukupuolesta riippumatta), käsittelisit asian silti puolisosi kanssa. Toki, voihan moraalikäsityksesi ja arvomaailmasi sallia sen, että annat toisen jäädä epätietoisuuteen, murskaaviin itsesyytöksiin ja sirpaleiksi hajonneeseen itsetuntoon. Mutta se on aivan hirveän väärin toista ihmistä kohtaan. Sinä kuitenkin joskus todennäköisesti siedit häntä ainakin sen verran, että elit parisuhteessa hänen kanssaan. Kai sillä on jokin merkitys sinullekin, vaikka vinoon kasvanut mulkkersson oletkin.

Jos et käsittele asiaa mitenkään, vaan mieluummin juokset pakoon hankalaa tilannetta kuin pelokas pieni pupu, tuhoat paitsi hänen nykyisen parisuhteensa, niin siinä samalla myös tulevat sellaiset. Ihmisen vittumaisuudella on oltava jokin raja ja minusta se on tuossa. Olit kyllin paha jo siinä, että satutit hirveästi ihmistä, joka ei ollut ehkä tehnyt koskaan sinulle mitään pahaa. Ei sinun tarvitse tuhota enää yhtään enempää.

Kommentit (10)
  1. Allekirjoitan. Meillä edelleen sama tilanne. Pitäisikin antaa ohjeet käteen.
    Puoliso vaikenee täysin. Jos meille tulee esim.riitatilanne jonka vaikka hän aloittaa aivan jostain muusta asiasta, niin kun vedän tämän käsittelemättömän asian esiin,niin puhe ja riita loppuu kuin taikaiskusta. Olen ilmaissut hyvin avoimesti että niin kauan kun asia pysyy ” maton alla” se tulee olemaan meidän jokaisessa riitatilanteessa esillä.
    Katsotaan kauanko puolisoni jaksaa pysyä kyydissä tässä liitossa kun pidän rajani nyt. Vastuu on mielestäni hänen otettava, teoilla on seuraukset ja niiden hintalappu on pettämisen tapahtuessa ollut kyllä tiedossa.
    Sydämeni varmasti taipuisi anteeksiantoon jos näkisin vilpittömyyden taustalla. Sitä tässä vielä odotan mutta en usko että kauan. Aika kypsyttää asiat kyllä oikeaan tahtiin.
    Mulla ei ole nyt kiire, en kaipaa uutta suhdetta.

    1. Moi Anna2.

      Kiitos, kun kirjoitit.

      On hirveän raivostuttavaa, kun toinen ei ota vastuuta kannettavakseen. Toisaalta, voihan olla, ettei hän vain osaa tai pysty. Ei se sitä tuskaa helpota, mutta ehkä sitä pitäisi jotenkin ymmärtää.
      Hyvä, että olet noin vahva ja pystyt pitämään puolesi. Toivoisin, että itsekin olisin samanlainen.

  2. Vastailen taas, sillä blogisi aihepiiri ja kirjoituksesi ovat jollakin tavoin koukuttavia ja ajatuksia herättäviä. (Anteeksi, jos tuo on tökerösti sanottu, kun blogin aihe on kuitenkin tuskallinen…)

    Vaikka puoliso käyttäytyisi monella tavalla väärin, onko perimmäinen ongelma kuitenkaan siinä, mitä hän tällä hetkellä tekee tai ei tee? Vai onko suhde joka tapauksessa parantumattomasti rikki mutta haluat vain nähdä korjausmahdollisuuksia niissä asioissa, jotka puolisosi laiminlyö, ja ajatella, että jos hän käyttäytyisi toisin, asiat olisivat toisin? Olisivatko oikeasti, vai onko ajatus siitä vain viimeinen oljenkorsi, johon epätoivoisesti tartut?

    Nähdäkseni aika useinkin ihmissuhteiden kriiseissä (ei vain uskottomuudessa) käy niin, että pettynyt osapuoli löytää toisen käytöksestä paljon sellaisiakin virheitä, joiden korjaaminen ei oikeasti korjaisi ydinongelmaa. Joskus pettymys toiseen on jo niin suuri, ettei tilannetta korjaisi mikään.

    1. Hei Rouvar.

      Kiitos, kun vastailet. Luen kommenttejasi mielelläni.

      Tuot esiin erinomaisen pointin! Mikä on todellisuutta ja mikä toivetilaa? Näiden häilyvässä rajamaastossa olen kulkenut nyt jo aika pitkään, enkä vieläkään osaa oikein sanoa, kumpaa tutkiskelen.
      Aika usein me ihmiset haemme toisista sellaisia piirteitä, jotka tukevat sitä ajatusta toisesta, joka tuntuu meistä oikealta. Haemme, vaikka ne eivät olisi edes todellisia piirteitä. Ehkä jostain tällaisesta on minullakin kyse.

      1. On luonnollista hakea ratkaisuja, ja eräänlaista ratkaisun hakemista sekin on, että kohdistaa toiveensa (ja pettymyksensä) toisen tiettyyn käytökseen: voi kunpa hän toimisi tässä eri tavalla, niin kaikki muuttuisi. Aina nämä ajatukset eivät ole realistisia vaan tosiaan sitä toiveissa elämistä.

        Toden puhuakseni minusta virheiden – ja samalla korjauskohtien – etsiminen toisen käytöksestä näyttää usein olevan myös syyllistämisen väline: eritellään, mikä kaikki tekee toisesta niin petollisen ja väärin toimivan ihmisen. Tämä on asian katkerampi puoli. Vaikken sinänsä ihmettele katkeruutta pettämistilanteessa, siitä voi löytyä osaselitys toisen käytökseen.

        Suoraan sanoen minulle tulee postauksestasi sellainen tunne, että jos olisin pettäjä, en ohjeisiisi tarttuisi. Tämä ei johdu siitä, ettenkö toivoisi pystyväni esimerkiksi keskustelemaan ja pyytämään anteeksi. Toivon, että pystyisin. Mutta kirjoituksestasi välittyy toiveiden kaksiteräisyys: Pyydetään olemaan rehellinen motiiveista ja selittämään niitä väsymykseen asti – vaikka on jo päätetty, että toinen on vain itsekeskeinen mulkku. Kehotetaan keskustelemaan ja korjaamaan suhdetta – vaikka kaikesta välittyy, että itsekin pidetään hommaa lähes mahdottomana. Sori, erittäin huono diili, en itse tarttuisi tuohon.

        Tämä on ehkä julman suoraan kirjoitettu. Mutta halusin sanoa tämän, koska pidän mahdollisena, että tilanne voi myös puolisollesi näyttäytyä tuollaisena ja se voi selittää hänen käytöstään. Puolisosi todennäköisesti kokee hänkin olevansa umpikujassa, eikä sitä tunnetta välttämättä muuta miksikään se, vaikka hän itse olisi tilanteen pitkälti aiheuttanut.

        Pettäjä, kuten muutkin ihmiset, suojelee itseään ja tunteitaan ja välttää tarttumasta lähes mahdottomaan tehtävään – riippumatta siitä, koemmeko hänellä olevan oikeutta siihen.

        1. Moi rouvar.

          Tuo on kyllä hyvä pointti. Miksi tarttua diiliin, joka on itselleen huono? Ehkä minun pitäisi tarjota jotenkin houkuttelevampi vaihtoehto. Harmi vain, että en ole enää ollenkaan varma, haluanko minä sitä toista vaihtoehtoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *