Sinisilmäisyyden hinta

Minun taakkaani elämässäni on aina ollut se, että olen pyrkinyt miellyttämään muita. Olen tehnyt sitä siksi, että minusta ajateltaisiin hyvää. Että tuo on mukava ja kiva, ”hyvä jätkä”. Olen ollut valmis luopumaan omista eduistani, jotta minusta ajateltaisiin hyvää. Ja miten sitä onkaan käytetty hyväksi! Tiedätkö, kuinka tuskallista on huomata, että toinen ihminen on ollut sinua kohtaan mukava ja kiva vain siksi, että pyrki saavuttamaan sillä sinulta jotain etua itselleen? Kerta toisensa jälkeen. Joskus joku toinen käytti minua hyväkseen, vaikkei olisi sitä edes tarvinnut. Mutta käytti, koska minä annoin siihen mahdollisuuden. Se saa tuntemaan itsensä tyhmäksi ja pettymys sekä toiseen, että itseen on raju.

Myöhemmällä iällä itsetuntoni tai joku muu henkinen vahvuuteni on kasvanut siinä määrin, että olen pystynyt irtautumaan tuosta ikeestä, ainakin osittain. Kokemuksista, joita olen tuon ongelmani takia kohdannut, on kuitenkin jäänyt minuun arpia.

Löysin sitten itselleni sielunkumppanin. Elämän matkakaverin, johon luottamista ei ole ikinä tarvinnut kyseenalaistaa. Vierelläkulkijan, jonka voi luottaa ottavan kädestäni kiinni, kun horjahdan. Ihmisen, jonka edessä minun ei tarvinnut pelätä, esittää tai yrittää olla mitään muuta kuin mitä oikeasti olen. Pystyin avaamaan itseni hänen suuntaansa täysin. Minusta tuntui, että pystyin olemaan hänen kanssaan aidosti minä. Ja toisinaan pidin siitä, mitä itsessäni näin.

Ja miten kävi? Hän todisti todeksi sen, minkä olin tiennyt jo aiemmin, mutta en suostunut sitä itselleni tosissani myöntämään. Jos lasket suojauksesi, joku iskee heikoimpaan kohtaasi. Myös hän, jonka piti olla viimeinen ihminen maailmassa, joka sinua satuttaa. Jos piirrät rintaasi maalitaulun, joku ampuu siihen aivan varmasti.

Olen itse aiheuttanut, ainakin osin, tätä tuskaa ja kipua, jota kohdatakseni sain. En ollut enää varovainen, vaan olin täysin suojaton puolisoni kanssa. En ymmärtänyt, että minun on suojattava itseäni myös häneltä, vaikka merkkejä siitä ei ollut. Luotin, vaikka se oli tyhmää. Varomalla ja suojautumalla en olisi varmastikaan pystynyt tätä uskottomuutta estämään, mutta olisin selvinnyt tästä kaikesta pienemmin vaurioin, siitä olen varma.

Olen varma, että vaimoni ajatteli pystyvänsä pettämään minua, koska olin niin sinisilmäinen, etten olisi uskonut sellaista tapahtuvan. Luulen myös, että hän kohteli minua kärähtämisensä jälkeen epäinhimillisen julmasti, koska arveli, etten halua tai pysty nousemaan vastustamaan tuota väkivaltaa. Hän varmastikin luotti siihen, että koska minä olen valmis tekemään niin paljon sen eteen, että perheemme pysyy kasassa, niin hän voi kohdella minua huonosti. Eikä hän joudu seurauksista vastaamaan.

Sain taas uutta elämänoppia. Kivuliaasti, mutta sillä tavallahan sitä oppii. Sydämeeni tehtiin hehkuvalla raudalla polttomerkki, jossa lukee ”Älä ikinä luota keneenkään!” Kylläpä se sattui!

Kommentit (4)
  1. Näinhän se menee. Me ihmisen hyvyyteen uskovat emme välty ihmisten hyväksikäytöltä. Olen huomannut itsessäni parantumisen merkkejä siinä että terve itsekkyys alkaa nousta pintaan. Olen nähtävästi ollut niin kiltteyden perikuva että ehkä puolisoni alunperinkin on vaistonnut minussa että annan kuitenkin kaiken anteeksi. Toisaalta jos itsekin tekisin vastalahjaksi saman. Näkisin hänen todellisen luonteensa kun kertoisin asiasta.Ehkä vapautuisin myös itse tästä taakasta ja homma olisi sillä ratkaistu. Järki kuitenkin sanoo ettei kannata. Kaikkea vaan tulee mieleen.
    En kyllä tiedä miksi tässä roikun tai ennemminkin miksi puolisoni roikkuu minussa.

    1. Moi Anna2.
      Olet oikeassa. Osa meistä on helpompaa saalista kuin toiset.

      Voimia tulevaan!

  2. Kirjoititko aiemmin Ikuisesti sinun -blogia? Onko tarinasi täysin keksitty ja mihin mahdat tällä pyrkiä?

    1. Moi Ronja74.

      Kiitos kommentistasi.
      En ole tuon Ikuisesti sinun-blogin kirjoittaja.
      Minun blogini ei ole fiktiota, vaan totta kaikilta osiltaan.
      Pyrin tällä lähinnä purkamaan omaa mieltäni ja jos joku toinen vastaavassa tilanteessa oleva kokisi saavansa tästä jonkinlaista vertaistukea, olisin kovin mielissäni.

      Mukavaa, että olet asiasta kiinnostunut.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *