Tauko paikalla

Pitkästä aikaa!

Pidin pienen tauon kirjottamisesta. Minusta tuntui, että tarvitsin sitä. Minusta tuntui, että jatkuva asian aktiivinen pohtiminen sai minut voimaan huonosti. Tai siis huonommin kuin vointini voisi olla. Tuntui, että möyrin siinä samassa paskassa päivästä toiseen, enkä pääse eteenpäin. Tuntui, ettei omille ajatuksilleni jää vapaata tilaa, kun tämä parisuhdehässäkkä valtaa kaiken elintilan aivoistani.

Tauko onkin tehnyt hyvää. Minusta tuntuu, että ajatukseni ovat selkiytyneet. Vaikka onhan sanottava, ettei mene päivääkään, tai oikeastaan tuntiakaan, ettenkö asiaa joltain kantilta miettisi. Ja vaimoni kärähtämisestä on kulunut pian jo seitsemän kuukautta. Tiukassa on, täytyy sanoa.

Tällä hetkellä päällimmäinen ajatus on se, että en pysty ajattelemaan elämääni yhdessä ihmisen kanssa, joka on minua kohtaa epärehellinen. Ja vaimoni on, vaikka tiukasti toisin väittää. Tiedän hänen pitävän yllä nettisuhdettaan, mutta hän väittää kivenkovaan, että kyseessä on vain harmiton kirjeenvaihtokaveri, ei muuta. Se ei vain pidä paikkaansa, sillä olen pari kertaa häneltä kysynyt tuosta suhteen laadusta ja tiedän, että hän valehtelee minulle. Samoin, kun viimeksi kysyin muutamia yksityiskohtia hänen jo ilmeisesti menneestä seksisuhteestaan, hän valehteli niistä selvästi. Osasta tiedän jo ihan faktojakin, mutta hän pitää tiukasti kiinni tuosta vaihtoehtoisesta totuudestaan.

Olen kyseenalaistanut oikeuteni vaatia vaimoltani rehellisyyttä. Ajattele, miten kieroutunutta! Sen pitäisi olla peruslähtökohta parisuhteessa, mutta meillä tämä on mennyt jotenkin vinksalleen. Minusta tuntuu, että rajoitan hänen itsemääräämisoikeuttaan ja itsenäisyyttään vaatimalla sitä. Tunnen itseni melkoiseksi idiootiksi.

Olen melko varma, että olisin selvinnyt siitä fyysisestä pettämisestä. Tai siis sivusuhteesta. Se olisi vaatinut tosin sen, että vaimoni olisi ollut minua kohtaan todella rehellinen. Se olisi vaatinut myös sen, että hän olisi ollut avoin minua kohtaan ja oma-aloitteisesti käynyt keskustelua asiasta niin kauan, että se olisi varmasti tarpeeksi. Mutta meidän ”keskustelumme” ovat sitä, että minä kysyn ja hän vastaa tarkalleen juuri niihin kysymyksiin, joita kysyn. En pidä sitä avoimmuutena, vaan kuulustelutilaisuutena.

Tämän tauon aikana olen saanut runsaasti sähköpostia. Viestit ovat olleet selvästi huolestuneita ja myötätuntoa puhkuvia. Kiitos niistä teille! Tuhannesti kiitos! Voin ihan hyvin. Minulla ei ole hätää. Kiitos, että olette myötäeläneet ja anteeksi, että huolestutin.

Kommentit (9)
  1. Hei!

    Lähdin tavoittelemaan sinua haastattelupyynnön merkeissä. Olen seurannut blogiasi, kirjoitat aiheesta todella avartavasti. Toivoisin voivani haastatella sinua vaikkapa anonyymisti, voisimme keskustella sähköpostin välityksellä asiasta paremmin – se ei tietenkään sido sinua vielä mihinkään.

  2. Hei,

    olen lukenut blogiasi jo pidempään. Tilanne on valitettavan samankaltainen omani kanssa – tosin meidän tilanteemme on vielä huonompi. Olen miettinyt, miksi toinen ei voi edes pyytää anteeksi – on päivänselvää, että suhde on ollut olemassa ja mahdollisesti jatkuu edelleen. (Olen nähnyt varomatta lähetettyjä viestejä, paljon salaisia puheluita, ja kerran heikkona hetkenä toinen myönsi myös ihastuneensa/rakastuneensa. Sitä en tiedä, onko suhde ollut fyysinen vai ei, eikä sillä ole oikeastaan merkitystäkään). Olen taipuvainen omalla kohdallani ajattelemaan, että kyse on siitä, että:
    1) Puoliso suojelee itseään ja tätä toista naista. Jos pyytäisi anteeksi, myöntäisi, että on jotain anteeksipyydettävää.
    2) Puoliso perustelee itselleen, että on ihan ok tehdä näin. ”Minäkään en kysele sinulta sinun ihastuksistasi”, hän on huutanut minulle. (No niitä ei ole.)

    Nykyäänhän myös kirjoitetaan paljon avoimista suhteista. Avoin suhde voi olla ihan ok ratkaisu joillekin pareille, mutta suhdetta ei voi muuttaa avoimeksi ilman toisen suostumusta. Omaa käytöstä voi myös puolustella omilla arvoillaan, kuten liberaaliudella: puoliso ei olekaan pettäjä, hän on vain liberaali. Itse ajattelen, että beliefs follow behaviour.

    Arvot voivat olla erilaisia ja muuttua matkan varrella. Mutta on suunnattoman väärin pitää omaa puolisoaan pimennossa.

    Voimia sinulle!

    1. Hei AnnaErika.

      Kiitos kommentistasi ja kiitos, että olet lukenut tätä blogia.

      Olen pahoillani kokemastasi.

      Avoimen suhteen toimivuus perustuu yhteiseen sopimukseen. Muuten kyseessä on mielestäni joku aivan muu suhdehässäkkä. Liberaalin ja pettämisen yhteenliukumisen voi varmasti perustella psykologiasta tutulla kognitiivisella dissonanssilla, jossa omat arvot ja teot muodostavat ristiriidan ja siksi ihminen pyrkii selittämään asiat itselleen parhain päin. Ei se toista kohtaan ainakaan inhimillistä ole.

      Toivon sinulle voimaa tilanteessasi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *