Väsy turruttaa

Viimeinen reilun puolen vuoden periodi on aiheuttanut minulle paljon erilaisia tunteita, joiden olemassa olosta en oikeastaan edes tiennyt. Niistä olen tähän blogiin vuodattanut jo melkoisesti. Nyt olen huomannut selkeästi vahventuneeni ja aika on tasoittanut kivun kulmia paljon. Shokkivaihe itsessään oli sellaista sumuista ja sen jälkeekin oloni on ollut vähintäänkin voimaton.

Juuri tällä hetkellä tunnen aivan käsittämätöntä väsymystä. Väsymys on jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen kokenut ja se on kyllä todellakin ylitse vuotavaa. Tuo väsyn tunne on jossakin todella syvällä, eikä siihen auta lepääminen tai nukkuminen. Joka aamu herätessäni koen ensimmäisenä tunteenani tuon väsymyksen ja se tuntuu jopa fyysisenä painona minussa. Vieläkin, vaikka aikaa on jo kulunut, olen jotenkin vähän pettynyt siitä, että joudun  heräämään taas uuteen päivään sen saman, hyvin painavan väsymyksen kanssa. Se kulkee mukanani koko päivän ja tuntuu aivan kaikessa, mitä teen.

En ole millään tavalla itsetuhoinen, päinvastoin oikeastaan. Tiedän, että minulla on velvollisuus pitää itseni kunnossa, enkä saa antaa itseni vajota tilaan, joka on minulle vahingollinen. Mutta pakko on myöntää, että joinakin aamuina olen ollut pettynyt siihen, että joudun heräämään. En jaksaisi millään taas nousta siihen taisteluun, joka näyttää yhäkin olevan joka päivä edessä.

Toisinaan minusta tuntuu, että haluaisin vain jäädä paikoilleni. En nousta tai lähteä mihinkään, vaan vain olla. Väsy myös blokkaa tehokkaasti kaikenlaiset tunteet, harmillisesti myös mahdolliset ilon tunteet. Jos jotain mukavaa tapahtuu, en oikein jaksa siitä iloita, vaan vaivun aika helposti sellaiseen turtuneeseen höttöön, josta nouseminen on tuskaisen vaikeaa.

Väsy vaikuttaa työhöni aivan selkeästi. En oikein saa asioita hoidettua, kuten ennen. Kaikki on vähän hitaampaa, ajattelukin. Se vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiini, samoin harrastuksiini. Ennen kympin tai viidentoista kilometrin lenkki sujui ihan mukavasti, nyt se on lähes ylitsepääsemätön tehtävä.

Minun on päästävä tästä eroon. Ongelma on se, etten oikein osaa osoittaa selkeää ja konkreettista syytä sille. En siksi oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä sen parantamiseksi.

Kommentit (6)
  1. Miten olet nyt jaksellut? 🙂

    1. Hei Ninanin.

      Kiitos kysymästä, olosuhteisiin nähden olen jaksellut ihan mukavasti. Huomaan, että kevätaurinko auttaa. Masennuskausia tulee yhä ja varsinkin häpeän tunteet lyövät välillä polvet maahan.

  2. Kuulostaa vähän masennukselta. Kannattaa varmaan käydä työterveydessä tai muualla puhumassa omasta tilanteesta ja olosta.

    1. Moi.

      Onneksi minulla on jonkinlainen hoitosuhde terapeuttiin, jonka kanssa näistä asioista voin jutella. Olen hänen kanssaan puhunut myös tästä väsymyksestä ja hän piti sitä luonnollisena, vaikka huolissaan olikin. Mutta asia on työn alla.

      Kiitos kommentistasi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *