Ensimmäinen käynti naistenklinikan lisääntymislääketieteellisessä yksikössä
Ensimäinen käyntimme lapsettomuusklinikalla helsingissä meinasi mennä ihan persiilleen aikasekoillujen vuoksi.
Meille oli varattu samalle päivälle aika hoitajan vastaanotolle klo 08.20 ja lääkärin vastaanotolle aika oli laitettu heti hoitajan ajan perään klo 08.50. Me asutaan kehä-3 ulkopuoella, joten laskeskelimme, että aamulla matkaan kuluisi noin tunti.. No, meni pikkasen enemmän.
Lähdimme matkaan maanantai aamuna noin klo 7.15. Navigaattori kertoi matka-ajaksi n. 40 minuuttia, mutta järkytykseksemme motarilla olikin ruuhkaa ja matkaan menikin reilusti enemmän aikaa. Olin melkein koko matkan aivan hermona. Yritinkin matkalla soittaa moneen kertaan ajanvarausnumeroon, mutta en päässyt ollenkaan läpi. Olisin halunnut ilmoittaa myöhästymisestä, mutta ei onnistunut. Inhoan olla myöhässä ja yleensä olenkin vähän turhan ajoissa liikkeellä. Mieheni taas on enemmän viimetipalla lähtijä.
Olimme jo 20 minuuttia myöhässä, kun saavuimme sairaalan parkkihalliin. Tietenkään halista ei löytynyt yhtään vapaata paikkaa. Lähdin sitten yksin juoksujalkaa ilmoittautumaan ja jätin mieheni etsimään parkkiruutua. Naistenkilinikan sisäänkäytikin oli hyvin piilotettu ja senkin etsimiseen meni tovi. Kun olin vihdoin löytänyt oikean odotustillan, muutaman henkilökunnan ihmisen opastuksella, niin mieheni soittaa kiukkuisena, että ei löydä koko naistenklinikkaa. Lähdin sitten juoksemaan häntä vastaan. Siinä vaiheessa olin varma, että lääkärin aikakin menee ohi.
Lopulta kuitenkin päästiin lääkärin vo:lle hieman hikisinä hullun spurttailun jälkeen. Onneksi lääkäri oli ihan ymmärtäväinen eikä saarnannut myöhästymisestä meille sen enempää. Mutta olihan se pirun noloa myöhästyä noin paljon!
Lääkärin kanssa käytiin esitietolomaketta läpi, tehtiin alatutkimus ja juteltiin alkuvuonna tehdystä spermatutkimuksen tuloksesta. Lääkärin mukaan sprema on mehiläisessä tehdyn tutkimuksen mukaan normaalia. Siittiöiden muotoon ei kuulemma tarvitse kiinnittää huomita enää oikeastaa ollenkaan.
Ultratessa lääkäri totesi, että vaikuttaa minulla olisi ovarioreservi alentunut (= munarakkuloita vähän) ja se selittäisi osittain lapsettomuutamme. Muuten kaikki näytti hyvältä. Oikealla oli kasvamassa follikkeli, jonka koko oli n. 14mm. ja limakalvon paksuus oli myös ok. Varattiin seuraava käynti jolloin olisi munatorvien aukiolotutkimus ja tarkempi hoitosuunnilltelman tekiminen. Seuraaava käynti varattiin meille molemmille, koska silloin allekirjoittaisimme hoitosuostumukset.