Selonteko

Kiitos kysymästä! Ihan on yhtä kiireistä tässä oikeassa, elävässä elämässäni kuin täällä virtuaalielämässänikin. Eipä oikein tahdo löytyä aikaa päivittää kuulumisia edes itselleni, saati sitten muille. Milloin olet muuten viimeksi kysynyt itseltäsi kuulumisia? Minäpä kysyin eilen, kun makasin koipi kohti kattoa tuskissani jalkaleikkauksen jäljiltä pienessä pilleripöhnässä. Itsereflektioni tuloksena totesin kuitenkin, että ”onhan sitä paskemminkin mennyt”, jonka jälkeen päätin myös päivittää tänne pitkästä aikaa kuulumisiamme sekä tehdä hieman selontekoa vuoden tapahtumista.

Viime blogipostauksestani on vierähtänyt jopa kahdeksan kuukautta, joten sille ajanjaksolle on sattunut ja tapahtunut jos jokinmoista.

Muista katsoa tulevaan, mutta välillä on tärkeää pysähtyä myös miettimään menneitä ja omia aikaansaannoksiaan.

Kesä oli lyhyt ja kylmä, mutta kyllä sillekkin ajanjaksolle löytyy paljon hyviä muistoja. Kuvia selaillessani muistoja ja tapahtumia olikin todella paljon, mutta tässä niistä unohtumattomimmat:

Meidän perheen pyöräilyhulluus puri myös Benjaminia, joka oppi ajamaan pyörällä jo 3-vuotiaana. Nyt meillä ollaan pyöräilty viikottain ihan tänne marraskuulle asti, eikä loppua näy. :)

Adanna täytti kesällä kaksi ja pitää jo nyt kovaa kuria meidän perheen miehille. Päiväkodissa menee myös lujaa ja tahtoa riittää.

Uuden duunin myötä olen päässyt matkustelemaan Ranskaan sekä Amerikkaan, josta nautin suunnattomasti. Näiden uusien haasteiden myötä elämämme onkin saanut hieman erilaisen rytmin, niin töissä kuin kotonakin. Tästä rytmikapulan heiluttamiseta saankin kiittää miestäni Jussia, joka on aina tukena ja turvana sekä järjen äänenä silloi kun meinaan ”lähteä lentoon”. Tässä kuvassa taustalla muuten näkyy La ville lumiére eli valon kaupunki – Pariisi. <3

Hauskimmat ja ikimuistoisimmat hetket viime kesänä olen ehdottomasiviettänyt pukukopissa sekä kentällä huipputyyppien kanssa. Siniset Engelit pelasivat kesällä 2017 viimeistä kertaa yhdessä – vai pelasivatko? ;)

Ostin muuten uuden maastopyörän (Mondraker Factor XR+), johon olen ollut T-O-D-E-L-L-A tyytyväinen!! osallistuin myös ensimmäisiin maastopyörä enduro kisoihin Kokonniemen bikeparkissa, joka osoittautuikin melko haastavaksi näin ensikertalaiselle. Pääsin kuitenkin maaliin asti ilman sen suurempia vahinkoja ja sijoituin naisten sarjassa tokaviimeiseksi. Ensi vuonna aion kisailla taas uudestaan, toivottavasi paremmalla menestykellä. (kuva Mikko Piispa)

Tässä nyt ihan muutamia juttuja, mitä on tapahtunut tänä vuonna.Tämän selonteon jälkeen jatkankin jalan parantelua kolmen K:n voimin (Kylmä, Koho, Kompressio) ja lisään vielä ehkä yhden K:n tuomaan rennompaa ja kevyempää fiilistä. ;)

Mukavaa viimeistä marraskuun viikonloppua kaikille! <3

-Inka-

P.S. Vinkkejä otetaan vastaan, miten viihdyttää 3-vuotiasta ja 2-vuotiasta makaamalla itse ketarat ojossa sängyn pohjalla? Anyone?