Legien taistoa, ruhjeita ja rummutusta

Matkakohteena Ahvenanmaan saaristomeren tunnelmalliset ja kodikkaat saaret veneillen.

Vihdoin saavutimme viimeisen etapin reitiltämme jonka päämäränä oli Ahvenanmaan saari Föglö ja Degerbyn satama. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siirtymiä eli ”legejä” piti tulla yhteensä viisi, mutta rykäisimmekin kertaheitolla Kumlingesta suoraan Föglöhön kulkematta Seglingen kautta.

Veneen pakkausta ja lähtötunnelmia. Viidellä hengellä tavaraa riittää kyllä jokaiseen hyllyyn ja säilytystilaan.

Ennen lähtöä kävimme ostamassa Ahvenanmaan saariston kartan, koska veneessä kuuluu olla aina paperikartta vesistön alueesta jossa liikutaan. Paperisen kartan lisäksi meillä oli Nautics Sailmate navigaatio appi.

Vaatteet kuivuivat nopeasti tuulessa, joka toi niihin raikkaan meren tuoksun.

Alkuperäinen reittisuunnitelmamme kulki näin: Mossala, Lappo,Enklinge, Kumlinge, Seglinge ja  Degerby. Nyt väliin jäivät kuitenkin Enklinge ja Seglinge (molemmat hieman pienempiä satamia) joten legejä kerääntyi vain neljä kuuden sijaan. Kävimmekin pienimuotoisen tahtojen taistelun mieheni kanssa Kumlingessa miten matka taittuisi tästä eteenpäin. Mieheni mielestä lähdettäisiin takaisin pohjoiseen päin kohti Kustavia nousevan tuulen vuoksi, mutta itsepäisesti halusin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, koska myös kelit povasit oivaa purjehdussäätä vielä alkuviikolle. Lopulta kaiken mahdollisen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen päädyttiin siirtyä Sottungaan, ja yllättäen keli olikin erinomainen ja lapsetkin tykkäsivät isoimmista aalloista joten päätimme jatkaa suoraan kohti päätepysäkkiä Föglön Degerbytä. Matkaa taittuikin kokonaisuudessaan viitisen tuntia vaikka vastatuuleen tahkottiin menemään. Olemme pyrkineet pitämään siirtymät mahdollisimman lyhyinä lasten  vuoksi (n. 3-4 h).

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen satamista, joissa olemme piipahtaneet aina vuorokauden mittaisille visiiteille. Olkaa hyvät:

Mossala: Bäst! Paras!

Ensimmäinen etappi oli ylivoimaisesti paras. Mossala sijaitsee Saariston rengastien sydämessä ja pitää sisällään tarpeelliset palvelut sekä paljon nähtävää. Lapset viihtyivät erityisen hyvin ja saivat heti kavereita . Mossalassa on myös erityisen hyvä uimaranta sekä näköalatorni, josta näkee pitkälle Turun saaristoon. Myös yhteyslautalla pääsee tänne ja leirintäalueelle oli rakentumassa lisää upeita mökkejä. Ainoa miinus on vessatilat joita oli vain kaksi unisexiä, ja nekin oli jaettu mökkiläisten kanssa.

Mossalasta pääsee lautalla Iniöön

Mossalan näköalatorni oli koko perheen suosikki ja sieltä näkyi kauas kauniiseen Turun saaristoon. Myös kallioinen reitti näköalatornille oli erittäin kaunis.

Mossalan sataman auringonlasku oli upea, niin kuin kaikki Itämeren auringonlaskut aina.Mossalassa on muuten erikseen sunset spot sekä yoga spot. Suosittelen vierailemaan molemmissa. <3

Lappo: Ihana Ahvenanmaalainen saaristolaistunnelma punaisine rantamökkeineen ja kalan hajuisine rantakallioineen.

Tunnelma muuttui kertaheitolla, kun päästiin Turun saaristosta Ahvenanmaan saaristoon. Juomalaulut raikasivat veneissä ja tunnelma oli muutenkin rennompi. Lappoon on rakennettu  myös uusi leveä venelaituri, sekä sauna ja peseytymistilat. Lapposta löytyy myös kauppa, minigolf, frisbeegolf, ravintola ja museo. Myös tänne pääsee yhteyslautalla.

Kuvassa Lappon vanhempi vierasvenelaituri. Lappo oli tunnelmallinen ja perinteinen Ahvenanmaalainen satama. Satamamestari on muuten Iittalasta kotoisin oleva taiteilija ja äärimmäisen sympaattinen ja ystävällinen mies.

Lappon uusi vierasvenelaituri on leveä kuin ladon ovi ja vaalea puu antaa sille Välimerellisen tunnelman.

Lapposta on myös helppo tehdä päiväretki Maarianhaminaan yhteyslautalla (ilmainen) Hummelvikiin, josta pääsee bussilla n.40 km Maarianhaminan keskustaan ja bussilippu maksaa vaivaiset 4,5€! Lappon satama tosin on ollut meille hieman epäonninen, vaikkakin tykästyimme tunnelmaan ja ihmisiin ikihyviksi. Mieheni taisi saada auringonpistoksen matkalla Mossalasta Lappoon ja makasi koko illan piikissä naama valkoisena (punaisena). Ja poikani Benjamin kaatui pyörällä (tapahtui paluumatkalla) ja löi etuhampaansa ja nenänsä suoraan asfalttiin ja sai pahoja asfalttirupia ympäri kehoa. Onneksi lopulta näistäkin kaikista ruhjeista selvisimme vain suurella säikähdyksellä. Satamissa siis usein saa lainata pyöriä saarten tutkiskeluun, mutta kypäriä ei ole tarjolla.

Minigolfia on tullut pelattua melkeinpä jokaisessa suuremmassa satamassa. Lappossa oli 18 reikäinen rata, jota tahkottiin lasten kanssa yli tunti.

Tämän merinovilla pipon ostin paikalliselta kalastan rouvalta, jonka yritys nimeltään Fiskarens Fru valmistaa neuleita ja päähineitä.

Kumlinge: Syvemmälle Ahvenanmaan syleilyyn ja kodikkaaseen tunnelmaan.

Satamasta sanon heti kättelyssä, että se ei ole suojaisimmasta päästä. Tuuli puhalsi ainakin meille koko yön ja käytiin vuorovedoin kiristelemässä köysiä. Myös kummallinen rummutus oli vainonnut öitämme aina Mossalasta saakka ja nyt se kumahteleva ääni vain yltyi tuulen mukana. Kävimme kaikki mahdolliset ja mahdottomat köydet ja vaijerit läpi, jotta rummutuksen alkulähde saataisiin selville.Mutta mikään ei osunut eikä hakannut mihikään. Hulluuteni estämiseksi painoin kuulokkeet päähäni ja virittelin Spotifystä linnunlaulun viserrystä, jotta saisin edes pienen hetken nukutuksi. Yht´äkkiä etsivä mieheni epäili äänen tulevan septitankista ja sen takomisesta veneen runkoon, eikä asialle voisi kuulemma juuri sillä hetkellä tehdä yhtään mitään. Ajattelin päässäni linnunlaulun viserryksen ja rummutuksen sekavissa tunnelmissa, että haluan kotiin nukkumaan pysyäkseni edes piirun verran vielä selväjärkisenä. Aamulla tutkimme asiaa tarkemmin ja sukelsimme kajuutan piikin säilytystilaan, josta paikansimme rummutuksen lähteen. Saha!! Sen kaikki olemassa olevat erikorkuiset äänet tulivat kyllä tutuksi kolmen päivän aikana ja nyt sen soitto saisi loppua ja tukimme sen täyteen fylliä. Saha ja kirves on hyvä olla mukana veneessä hätätilanteen sattuessa.

Kumlingesta vuokrasin maailman ihanimman värisen pyörän tunniksi ja tutustuin saaren antiin nopeasti pyöräillen. Saarelta löytyy ainakin kauppa, museo ja upea kivikirkko.

Piikin alla oleva säilytyslaatikko kätki sisällensä sekä kirveen että sahan, joka valvotti meitä kolme yötä kumahdellen veneen lasikuiturunkoon.

Kumlingessa oli super lämmin päivä, mutta tuuli puhisi mereltä päin ja viilensi päivää mukavasti.

Kumlingen rantasauna ja uimapaikka oli kokemisen arvoinen. Rantasauna oli sijoitettu joen rantaan.

Kumlingen kulttuurikeskuksessa on museo ja  aivan  hurmaava Thaimaalainen ravintola.

Kumlingen satama ilta-auringossa.

Föglö,Degerby: Bileveneitä ja leppoista saaristolaiselämää

Määränpää saavutettu ja vieläpä ilman sen suurempia kommelluksia. Olen ikionnellinen, että lopulta päätimme tulla loppuun asti alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Degerbyn satama oli todella ihana ja myös täynnä paljon tekemistä. Täällä oli myös ensimmäinen ihan kunnon kauppa (k-market), josta saimme täydennystä muonavarastoomme. Ostimme täältä myös virvelin pojille, koska unohdimme kaikkien kolmen lapsen onget mökille. On muuten maailman vaikein asia saada kalastusvehkeitä saaristosta, jos omat ovat unohtuneet matkalta. Ainoa vaihtoehto on vuokrata vesitaso ja hakea unohtuneet onget mantereelta, jos mielii kalastella. Joten en suosittele unohtelemaan ihan kamalasti asioita, niiden saaminen on meinaan mahdotonta tai maksaa ainakin nelinkertaisen hinnan saariston pikku butiikeissa.

Matkalla Föglön saarelle paikka paikoin oli ruuhkaa vesillä.

Degerbyssä oli myös kaikkein puhtainta vettä eikä sinilevästä ollut tietoakaan. Kolmipiikit ja meduusat uiskentelivat sulassa sovussa laiturin vieressä ja lapset saivat haaveilla pyydystettyä niitä ämpäriin. Tunnelma oli rauhallinen , mutta silti jotenkin hyväntuulinen ja menevä. Paikalliset juhlivat veneissä lauantai iltaa laulellen ja nuorisolla oli omissa veneissään omat bileet. Huvittavinta oli tosiaan, että täällä nuorisolla on mopojen ja autojen sijasta omat veneet joissa poppikoneet pauhaavat yötämyöten ja nuoriso kerääntyy satamaan viettämään iltaan.

Vietimme kaksi vuorokautta Degerbyssä ja se myös näkyi meidän kaikkien olemuksesta. Ei kiirettä seuraavaan kohteeseen, ei karttojen tutkiskelua, ei säätiedotusten ihmettelyä vaan rentoa menoa ja yhdessäoloa perheen kanssa. Suosittelen lämpimästi Degerbyn satamaa, kun suuntana on Ahvenanmaa.

Degerbyn satama oli aivan ihastuttava Peppi Pitkätossu – tyylisine taloineen rantaviivaa kiemurrellen. Grillasimme ja söimme ulkona paljon, näin ollen pystyimme huoletta yhdistämään lasten aktiviteetit ja ruokailun.

Shakkia pelasimme myös tottakai. Meidän perheessä kaikki pelit ja aktiviteetit ovat aina kiinnostaneet lapsia.

Sup lauta on muuten äärimmäisen mainio keksintö ja se onkin meillä aina mukana venereissuilla. Laudan päällä pääset tutkimaan lähirantoja ja bongailemaan kaloja lähemmin.

Pojat saivat virveleillä isoja meriahvenia Degerbyn satamasta.

Vietimme myös 10-vuotista yhteistaivaltamme reissun päällä <3

Toinen päivä Degerbyssä oli koko reissun kohokohta, kun saimme nauttia auringon lämmöstä ja vesileikeistä yhdessä pienellä biitsillä ravintola Seagramin edustalla.

Degerbyn satama auringon laskiessa. Yhteyslautalla pääset Maarianhaminaan hetkessä, jonne on enää vain 26 km Föglön saarelta.

Paluumatka kulki Lappon ja Iniön kautta, jossa jouduimme viettämään kaksi vuorokautta kovan tuulen takia. Onneksemme mummi ja vaari lupautuivat hakemaan lapset takaisin mökille, jotta ainakin he välttyisivät kovalta merenkäynniltä ja mahdolliselta merisairaudelta. Pahimmassa tapauksessa olisimme joutuneet viettämään neljä päivää Iniössä, jos olisimme halunneet välttää kovat tuulet kokonaan. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan vaikka tuuli puhalsi 10m/s ja puuskissa jopa 15m/s. Suurten selkien ja aukkojen kohdalla merenkäynti oli todella villiä ja veneemme keikkui puolelta toiselle ja tyrskyt löivät veneen keulaan heittäen merivettä niskaamme. Tyrskyissä, myötä- ja vastatuulissa toimimme aina kuitenkin yhdessä vaikkakaan ei aina yksimielisesti. Viimeisellä legillä tuli tosiaan testattua sekä miehistön että veneen rajat. Neljän tunnin aallokon heittelyn jälkeen savutimme lopulta tutun mökin rannan Merimaskussa ja olimme henkisesti molemmat uupuneita koettelemuksesta, mutta kaikki tämä kokemus oli meille kuitenkin tarpeen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin opettavainen ja lujitti meidän suhdetta entisestään. Kokonaisarvosanaksi tälle meriseikkailulle annan kiitettävän ja samalla kiitän myös koko meidän perheen miehistöä pitkästä pinnasta ja huumorimielestä.

Viikko merillä vierähti todella nopeasti ja lapset nauttivat matkanteosta ja olivat reippaita pikku seiloreita.

Kannella oli lämmin matkustaa myötätuulessa purjeet ylhäällä <3

Meidän oma kapteeni on paras! Turvallinen ja järki päässä (toista kuin meikäläisellä).

Niin myötä- kuin vastatuulessa reissumme jatkuu myös ensi vuonna ja kohteena on Kökarin saari Ahvenanmaalla.

xoxo – Inka <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *