Uusi vuosi ja uusi prioriteettijärjestys?

Tätä vuotta on menty vasta viikko eteenpäin ja se on vienyt jo mennessään. Tulevan vuoden aikataulu hirvittää. Prioritettijärjestys on laitettava uusiksi!

Lyhyt määritelmä siis ”prioriteetti” sanalle on ensisijaisuus, tärkeys, tavoite (wikisanakirja). Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta asialta. Mutta välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään omia prioriteettejaan. Itseasiassa omalla kohdallani en tarvitse siihen edes pysähtymistä vaan mietin sitä koko ajan ihan liikkeessäkin. Esimerkkinä haluan käyttää ihan maailman naurettavinta ja yksinkertaisinta tilannetta, kuten esim. miten ja missä järjestyksessä mennään kotiin sisälle ulko-ovesta lasten ja kauppakassien kanssa kun kaikilla on pitkä päivä takana töiden ja päiväkodin merkeissä, ja nälkäkuolema odottaa aivan nurkan takana. Otanko ensin omat vaatteet pois vai lasten vaatteet? Kumman lapsen vaatteet otan ensin pois? Vienkö ruokakassit ensin keittiöön kengät jalassa vai otanko kengät pois? Jätänkö riisutut vaatteet lattialle vai korjaanko ne samantien pois? Laitanko telkkarin päälle heti vai nyt? Meidän eteisessä muuten on tällä hetkellä ehkä eniten tapahtumia ikinä…

Olisiko tämä näkymä parempi…

…vai kenties tämä?

No tämä yllä oleva esimerkki ei ehkä ole niitä elämän suurimpia prioriteettikysymyksiä, mutta nimenomaan näillä pienillä asioilla on merkitystä suuremassa mittakaavassa. Tällä tarkoitan sitä, että haluanko käyttää kaiken mahdollisen kotona vietetyn ajan lasten kanssa olemiseen (ja tällä tarkoitan sitä 100% läsnäoloa). Vai käytänkö ajan kodinaskareisiin kuten, siivoamiseen, ruoan laittamiseen, järjestelyyn, omiin harrastuksiin vai kenties puhelimen selaamiseen. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen ja kaikki tämä on suoritettava jossakin järjestyksessä lopulta.

Kesällä on pakko päästä jälleen pelaamaan, mutta riittääkö aika? #sinisetengelit

Pyöräilyynkin pitäis löytyä aikaa, koska ensi kesänä aioin osallistua myös muutamaan kisaan :)

Työt on tehtävä ja perus elinehdot täytettävä, sehän on selvä. Mutta tämä ns. oravanpyörä, josta muuten vannoin itselleni etten lähde siihen mukaan ollenkaan ja taistelen vastaan yhden naisen voimin viimeiseen hengenvetoon asti…olin väärässä. Se vain imaisee mennessään ja paluuta ei enää ole. Zombin lailla herään aamuisin samalla kaavalla joka ikinen arkipäivä ja suoritan lapset päiväkotiin, josta juoksen kieli vyön alla töihin leimaamaan itseni sisään, jottei -34 tuntia fleximraportissa enää kasvaisi entisestään. Tähän kun lisätään vielä kiky:n (kilpailukykysopimus) mukana tuoma +16 tunnin työajan lisääminen + helatorstai niin avot sentään, -50 tuntia ei tunnu enää missään.

No miten sitten niihin prioriteetteihin voi vaikuttaa? Valinnoilla. Elämä on yhtä valintojen valtakuntaa. Itse peilaan koko ajan tulevaan: Miten valitsen niin, että saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa lasteni kanssa nyt kun he ovat vielä pieniä ja söpöjä? Tai miten valitsen niin, että omat harrastukseni eivät vie liikaa aikaa perheeltä, kun työt sen jo tekevät? Mistä löydän aikaa ystävilleni tai kahdenkeskiselle ajalle mieheni kanssa? Miten olla aktiivinen joka suuntaan ettei joku kärsi? Luultavasti en mitenkään…kaikkia elämän osa-alueita ei voi tyydyttää samaan aikaan.

Tärkeintä on kuitenkin perhe…

…ja ystävät <3

Uuden vuoden tuomat haasteet ajankäytön suhteen vaativat suunnitelmallisuutta, joustavuutta ja yhteistyötä sekä kotona että työpaikalla. Joskus on vain yksinkertaisesti pysähdyttävä miettimään arvot kohdilleen, niin että se tyydyttää sinua itseesi eikä ketään muuta.

Mitkä ovat sinun prioriteettejasi?

xx Inka