Ladataan...
Tosca^2

 

Vein lapset aamulla normaalisti pyöräkärryllä päiväkotiin. Kotiin palatessani satuin vilkaisemaan kärryn selkänojan varoitustekstejä ja kauhukseni huomasin, että lapset ovat kasvaneet jo yli kärryn painorajasta. Meille pyöräkärry on tuonut paljon hyvää elämäämme: auton käyttö on vähentynyt pyöräilykautena puolella ja oma kuntoilutarve täyttyy kätevästi päiväkotimatkoilla. Parhaimpina päivinä olen polkenut yli 16 km pyöräkärryllä ympäri kaupunkia, joten kärry on ollut todella kovassa käytössä. Mitä siis nykyisen pyöräkärryn tilalle? Laatikkopyörä vai vähän parempi pyöräkärry?

 

 

Nykyinen pyöräkärrymme on mallia karvalakki. Ostin sen 80 €:lla kirppikseltä lähinnä kokeilumielessä. Kärry ei mahtunut pyöräkellarin ovesta sisään koottuna, joten olin jo siinä vaiheessa varma, että nyt tuli hutiostos. Mutta se oli väärä luulo. Kärry on tuonut todella paljon iloa elämäämme: lapset tykkäävät olla kärryn kyydissä, oma kunto on kohentunut huomattavasti ja kärryllä on kuljetettu myös mm. kuvauskalustoa ja muuttokuormaa. Toki nyt, kun lapset ovat isompia, on kärryn painavuus ja pieni kömpelyys alkanut hieman vaivaamaan. Kärry helposti myös kaataa oman pyöräni, kun lapset kiipeävät kärryn kyytiin ja turvavyöt ovat lähinnä nimellisesti turvaa tuomassa. Pyöräilykausi tosin alkaa vedellä viimeisiään, joten korvaavan kärryn/laatikkopyörän hankkimisella sinänsä ei ole kiirettä.

 

 

Mutta kumpaan kannattaisi satasata: vähän parempaan pyöräkärryyn (korkeimilla painorajoilla) vai laatikkopyörään? Jos raha ei olisi este, haluaisin sähköavusteisen laatikkopyörän, mutta koska oma kipukynnys menee 1000 €:n paikkeilla, on sähköavusteinen laatikkopyörä poissuljettu vaihtoehto. Nopea tori.fi:n selailun tuloksena huomasin, että laatikkopyöriä on käytettynä myynnissä lähinnä Etelä-Suomessa enkä uskalla ajatella paljonko laatikkopyörän saaminen Lappiin maksaisi. Laadukkaita pyöräkärryjä on taas ihan järkyttävä määrä, joten niistä sopivan löytäminen tuntuu aika isolta urakalta. Pyöräkärryissäkin tunuu olevan paljon laatueroja, mutta niitä onneksi on helpompi löytää käytettyinä muualtakin kuin Etelä-Suomesta. Pyöräkärry voisi myös korvata satunnaisen tarpeemme lastenrattaisiin, joten meillä olisi yksi paljon tilaa vievä tavara vähemmän.

 

Mikä pyöräkärrymalli soveltuisi siis mahdollisimman pitkäikäiseksi matkakumppaniksi? Vai kannattaako suoraan ostaa laatikkopyörä, jos haluaa mahdollisimman pitkään käyttää pyörää lasten ja tavaroiden kuljettamiseen?

Ladataan...
Tosca^2

 

Minua hiljattain pyydettiin mukaan erääseen aluillaan olevaan projektiin, jossa on mukana ihan huipputyyppejä ja projektin aihe on todella kiinnostava. Plus projektissa mukana olo ja siinä onnistuminen saattaa olla omien urahaaveitteni kanssa täydellinen match. Ekat viisitoista sekuntia olin aivan varma, että tää on aivan täydellinen prokkis niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Mutta sen viidentoista sekunnin jälkeen alkoi suuri epävarmuuden aalto hyökymään ylitseni. Epävarmuus minussa puhui mm. näin: 

 

"En mä osaa. Varmaan pyytävät säälistä mukaan.Mä en ole tarpeeksi kouluttautunut. Liian haastava juttu ja näyttäisin tosi osaamattomalla näiden huipputyyppien rinnalla"

 

Varmaan ihan tyyppillisiä ajatuksia monelle, joilla vähäänkään on taipumusta epäillä omaa osaamistaan. Ja todellakin kärsin huijarisyndroomasta. Muutaman yön nukuttuani asian yli aloin kyseenalaistamaan omaa epävarmuuttani ja minua suorastaan alkoi ärsyttää se, etten voi ottaa tätä annettua mahdollisuutta ihan vain mahdollisuutena, vaan sen sijaan aloin säälimään itseäni ja miettimään kaikista pahimpia skenaarioita. Aloin vähitellen kallistua sen puoleen, että tähän projektiin tulee tarttua, vaikka se pelottaa ihan hemmetisti. Ja voi olla, ettei koko projektista tule mitään, joten spekulaationi ja ahdistukseni olisi ihan hukkaan heitettyä energiaa.

 

Seuraavan potkun takapuoleen antoi Start Living Your Best Life -blogin postaus oman identiteetin horjuttamisesta ja unelmien toteuttamisesta juuri nyt. Teksti kaikkinensa inspiroi minua menemään kohti sitä, mitä oikeasti haluaa, vaikka se horjuttaisi käsitystäni itsestäni ja en välttämättä siinä onnistuisi heti ensimmäisellä yrittämällä. Toki elämä ollessa melko ruuhkaista tällä hetkellä: on tarkoin harkittava ne asiat, joille antaa aikaa ja omaa panostansa. Mutta olen kuitenkin varma, ettei toiste tällaista mahdollisuuttaa tule vastaan ainakaan tässä vaihessa opintoja.

 

Nyt vaan kerään rohkeutta ilmoittaa, että sanon projektille kyllä, vaikka en yhtään tiedä mihin se tulee minua viemään. Mut aavistan, että jotain hyvää tästä seuraa kuitenkin.

 

 

Ladataan...
Tosca^2

 

 

Näin sunnuntaisin haaveilen siitä, että meillä olisi mummola, jonne mennä joka viikko lounaalle tai edes anoppila, jonne mentäisiin vähän pakotettuina iltapäiväkahville. Meidän lasten ainoa mummola on kaukana, joten arkinen kanssakäyminen tapahtuu Skypen välityksellä. Silloin, kun isovanhempien kanssa vietetään aikaa se on väistämättä erityistä ja juhlavaa. Ja sitä tapahtuu neljästi vuodessa eli aivan liian harvoin. Olisi kuitenkin ihanaa, että voisimme nähdä useammin ja että joskus voisi lyhyelläkin varoitusajalla saada kotiin apukäsiä.

 

Hankala anoppikin tai appiukko riittäisi meidän tilanteessa, jos hän vain haluaisi olla arjessamme mukana. Toki tiedostan, että minulla menisi varmasti aika pian hermot, jos anoppi veisi minulta lupaa kysymättä lapseni parturiin, antaisi karkkia tai vaihtaisi kodin sisustuksen hoitaessaan lapsiamme. Semmoinen käytös ei tietenkään ole ok, mutta on niissä hankalissa anopeissakin jotain kadehdittavaa tilanteessa, jossa turvaverkot ovat etäällä.

 

Odotan jo joulua, jolloin kokoonnumme vanhemmilleni sisarusteni kanssa. Silloin voin tarjota lapsilleni edes hetken aikaa kokemuksen siitä miltä tuntuu olla laajennetun perheen kanssa. Se tuntuu luksukselta, vaikka se on monille arkipäivää. Minusta on ihanaa myös seurata lasteni ja omien vanhempieni välistä vuorovaikutusta. Mietin usein millaisia lapsuusmuistoja heille syntyy isovanhemmistaan ja millaiset asiat heille jää mieleen omista sukulaisistaan. 

 

 

Ladataan...
Tosca^2

 

Millaisia haaveita minulla on seuraavan kodin suhteen? Omat asuntohaaveeni ovat melko käytännöllisiä ja asumisen ekologisuuteen olisi mahtava päästä myös vaikuttamaan. Kuten varmaan monet muutkin lapsiperheet, mekin tuskailemme liian pienen säilytystilan kanssa. Nämä ja muut haaveet voi käydä lukemassa op.median uusimassa postauksesta. Linkki juttuun löytyy täältä!

Lisää juttua asumisesta ja nykyisestä ihan kivasta asunnostamme löytyy myös täältä.

Pages