Pystynpä!

Et pysty, ei ole mahdollista, ei onnistu.

 

Tässä on kolme toteamusta joihin minä, sekä varmasti moni teistä on törmännyt usein. Ja mikä pahinta, näillä sanoilla on juuri oikealla hetkellä mieletön voima.

Vedämme hartiat korviin ja painamme katseen maahan. Toistamme saman rotlan: ”En pysty, tämä on mahdotonta, en onnistu.”

Tällaisilla hetkillä – tai tietenkin jälkeen päin – tekee mieli kysyä, millä lihaksilla joku neuvoo toista luovuttamaan.

Pystyminen, pystymättömyys, vaara, vaarattomuus, mahdollisuus, mahdottomuus ja tietenkin kaiken läpäisevä paine onnistua ovat niitä asioita jotka muokkaavat SÄÄNTÖJÄ. Säännöt, jotka koostuvat yhtä hyvin suosituksista ja laeista, antavat meille jokaiselle kartan siitä, miten elämässä tulisi toimia. Ne myös säästävät aikaamme, hermoista puhumattakaan.

Emmekä tietenkään voi tietää kaikkea oman kokemuksen kautta. Silloin ohjeet auttavat meitä menemästä kuusikkoon.

Joidenkin sääntöjen järkevyyttä on silti järkevää epäillä. Esimerkiksi tämän palstan aloitussanat saavat itseni aina provosoitumaan. Jos olisin aikoinaan totellut näitä sanoja, en olisi koskaan seurustellut, päätynyt opiskelemaan yliopistoon, edennyt työelämään tai harrastanut näyttelemistä.

Kun joku sanoo, ettet pysty, ei ole mahdollista ja ei onnistu, kysy:

Totellako?

Voit ajatella sen kahdella eri tavalla: a) Esittämällä lisäkysymyksiä ”Miksi ei?”. Mahdollinen lisätieto helpottaa neuvon painavuuden arviointia.  Mahdollisesti harkinnan jälkeen voit kysyä itseltäsi b) Tottelenko minä?

Olen Heini K. ja jaan tällä palstalla kaikenlaisia sääntöihin liittyviä ajatuksiani. Jotta palsta olisi paras mahdollinen, ilmiantakaa tekin sääntöjä, jotka vain eivät toimi. :)

Kaikkea ihanaa!

<3 :Heini