Kielletyt paikat

 

Kiellettyjä paikkoja löytyy kaikkialta. ”Pääsy kielletty” -kyltti lukee kaupoissa henkilökunnalle tarkoituissa ovissa, rakennustyömailla tai tiloissa, jotka sysäisivät uteliaan hengenvaaraan.

Henkinen ”pääsy kielletty” -kyltti saattaa taas roikkua bileiden ovella, mikäli eksä ja sen uusi on myös kutsuttu paikalle. Kyltit osoittavat paikkoja, joissa meidän uskotaan olevan vaaraksi itsellemme tai olevamme jonkun tiellä.

Jutun kuvituskuva ja samalla upouusi palstani otsikkokuva on otettu joitakin viikkoja sitten Aurajoen rannasta. Arkeologiset kaivaukset on suojattu aidalla ja ”asiattomilta pääsy kielletty” -lappusilla.  Se on varmasti ihan järkevää. Kuka nyt haluaisi pussikaljottelevia kesänviettäjiä sotkemaan vaivalla tongittua työmaata?

Kuva herättää minussa silti ajatuksia: millä verukkeilla meitä kielletään menemästä eri paikkoihin? Tälle alueelle en varmasti pääse siksi, etten ole siellä töissä arkeologina. Mutta on olemassa paikkoja, jonne en pääse, koska olen syntynyt naiseksi. Tai en pääse jonnekin, koska en voi neuvotella sisäänpääsystäni oikealla kielellä. Tai minulla ei ole tarpeeksi rahaa tai arvovaltaa. Tai ketään merkittävää kummisetää. Muissa tapauksissa syy onkin eksän ja sen uuden.

Ei ollut helppoa silläkään naiselle, joka kulki Aurajoen rantoja joitakin satoja vuosia sitten, ja näki nuo nykyiset rauniot käyttökelposina. Hänellä oli henkinen kieltokyltti kaduille pimeän jälkeen (sallittu vain huonoille naisille), yliopistoon tai vaikka kirjoitus- ja lukutaitoon.

Itse voin melko huolettomasti flirttailla kielletyjen paikkojen kanssa ja pujahtaa silloin tällöin sisään väärästä ovesta. Se mahdollistaa myös löytöjen tekemisen. Kuka tietää, mitä uutta tietoa kielletyssä paikassa piilotellaan?

Olen mennyt perässäsi paikkoihin joihin ei olisi pitänyt mennä.

Missä kielletyissä paikoissa sinä olet käynyt? Löytyykö nykyaikana enää kiellettyjä paikkoja vai onko kaikki ihan ok?

Kuva: Oma räpäytys