Minkälie takapihabändin keikalla

… siis Metallican. Ja koska normaalit ihmiset menee lähimmälle keikalle, eli Hämeenlinnaan, niin me lähdettiin Tarttoon! Ehdittiin Krakovan reissun jälkeen olla kokonaiset kaksi päivää kotona, kun keskiviikkoaamuna auto starttasi taas. Turun lentokentän sijaan suuntana oli tällä kertaa Helsingin satama, josta mentiin lautalla Tallinnaan. En muistanutkaan, että auton kanssa laivaan pääsemistä saa check-inin jälkeen odottaa hetken.

Koska yllättäen Tartosta oltiin kaikki inhimillisen hintaiset yöpymispaikat buukattu jo lipunmyynnin aikaan, meidän airbnb:n kautta vuokrattu talo oli Otepäässä. Matkaa tuli Tartosta ohi vielä 45 minuuttia ekstraa, mutta ei paljoa haitannut. Talo oli iso, siisti ja käytännössä söpön Otepään keskustassa. Ruokakauppa ja ravintoloita lähellä, joten mitä muuta voisi edes toivoa? Täältä talosta ei ole kuvia, mutta ei kannata turhaan pelätä airbnb:tä, tämä oli ainakin ihan huippu mesta!

Torstaina, eli the keikkapäivänä, suunnattiin jo iltapäivällä Tarttoon. Jätettiin auto suosiolla keskustaan, vaikka itse keikka oli muutaman kilometrin päässä entisellä puolustusvoimien lentokentällä. Ja kyllä kannatti. Tarton keskusta ja etenkin vanha kaupunki oli nimittäin näkemisen arvoisia, ja näin ne päätyi päivän ohjelmaan oikeastaan vahingossa. Käytiin vanhassa kaupungissa syömässä ja koska liikkeellä oli sattuneista syistä muutama muukin, niin ruokaa saikin odottaa melkein tunnin. Onneksi ei ollut kiirettä, sillä oltiin päätetty skipata ensimmäinen lämppäri. Joku norjalainen bändi, josta ei oltu koskaan kuultukaan. Syömisen jälkeen lähdettiin valumaan ihmismassan mukana kohti lentokenttää. Mitä lähemmäs päästiin, sitä isommin iski tajuntaan, että sinne on oikeasti tulossa ihan muutama muukin. Ihme kyllä vältyin miltään suuremmalta ahdistuskohtaukselta.

Ehdittiin tapahtuma-alueelle juuri sopivasti Ghostin keikan alkuun ja napattiin ihan hyvät paikat kohtalaisen läheltä lavaa. Sanon kohtalaisen, vaikka oltiin aika kaukana, mutta kaikki on suhteellista, kun tapahtumaan on myyty 60 000 lippua. Yllättäen tälläinen hobitti ei siinäkään vaiheessa nähnyt mitään, vaikka ihmismassa oli vielä levittäytynyt ilmavasti. Musiikki oli silti hyvää ja oli kiva kuulla Ghost livenä!

Keikkojen välissä ei hievahdettu senttiäkään, ettei menetetä niitä meidän ”hyviä” paikkoja ja jalkasäryistä huolimatta se kannatti. Metallican keikan alkua kohden ihmismassa tiivistyi ja kauempaa ei olisi edes tämä pidempi osapuoli nähnyt mitään. Yllätyksekseni voin sanoa, että Metallica on livenä vielä kovempi mitä levyllä. Ja iästään huolimatta sedät rokkaa kovaa! Koko reilu kahden tunnin keikan aikana oli vain kolme mulle vierasta biisiä. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno jo alkuillasta, kun aurinko vielä paistoi. Mutta kuvitelkaa kun tuli pimeää ja isot screenit ja valoshowt pääsivät loistoonsa!

Metallicalla on kymmeniä hyviä biisejä, mutta niistä ultimaattinen lemppari on Nothing else matters. Tämäkin keikalla tietenkin kuultiin, mutta vasta encoressa Seek & destroyn ja Enter sandmanin kanssa. Oli melko hienon kuuloista, kun tuhannet ihmiset lauloivat Nothing else mattersia mukana. Vihreistä valoista tuli jopa vähän apokalyptinen tunnelma ja tuhannet salamavalot ja sytkärit näytti mielettömiltä. Kyllähän siinä melkein roska meni silmään, kun lauloi mukana. Varsinkin, kun kyseiseen kappaleeseen liittyy omalla kohdalla niin paljon muistoja.

Kuuden tunnin seisomisen jälkeen, kun se 60 000 ihmistä lähti valumaan pois tapahtuma-alueelta, kävi kyllä mielessä, että miksi se auto piti jättää niin kauas. Mutta kun päästiin vähän pidemmälle ja näki millaisena valtavana jokena ihmisiä soljui pitkin teitä, niin sekin ajatus unohtui. Eihän sieltä lähempää olisi edes päässyt autolla millään pois pitkään aikaan. Jos joskus on kolme kilometriä tuntunut pitkältä matkalta niin silloin, mutta jalkapohjien rakoista ja kipeästä selästä huolimatta oli kyllä sen arvoista!

Perjantaina ajettiin Tallinnaan iltapäivällä ja vietettiin se ilta ja yksi yö siellä. Jälleen kerran oli vuokrattuna asunto ja se ylitti cooliudellaan kaikki odotukset! Tämä ihanuus sijaitsi kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasta, joten rankan keikkapäivän jälkeenkin jaksoi valua vanhaan kaupunkiin syömään.

Lauantaina paluumatkalla satamasta kotiin käytiin vielä hakemassa Lucia hoidosta Roobertin vanhemmilta. Mulla oli vauvaa niin kova ikävä! Kotiuduttiin vasta illalla ja meni Hannan synttäritkin sivu suun. Nyt kaksi päivää myöhemmin oon edelleen aivan rikki tästä kahden viikon reissaamisesta. Absurdia sinänsä, sillä kirjoitan tätä junassa matkalla Poriin. Mummun hautajaiset on lauantaina ja lupasin mennä vanhemmilleni jo näin etukäteen.

Tähän kesään on siis jo tähän mennessä mahtunut paljon hyvää, paljon uusia muistoja ja paljon surua. Mitä sun kesään?

-Pinja

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *