Toukasta Perhoseksi

Kun liha alkoi puhua

Olen aina ollut eläinrakas. Omistanut lemmikin ja elänyt peltojen keskellä, maatilan tyttönä. Tottunut pitämään eläimistä huolta ja kunnioittamaan elämää, mutta myös nähnyt karun todellisuuden aina vammaisista vasikoista kotipihalla odottavaan nyljettyyn lemmikkipossuun. Niihin liittyvät selvät ja tunteikkaat muistot. Ne ikävät ja surullisetkin. Tilallamme ei kuitenkaan koskaan ollut kidutusta tai turhaa kärsimystä. Olen silti ja siitä huolimatta […]

Toukasta Perhoseksi

Kuka vaihtaa sinun vaippasi Juha Sipilä?

”Hoitajaa!”,  huutaa vanhus hädissään huoneessaan, toinen kyselee milloin saa ruokaa, kolmas on tahrinut kätensä ulosteeseen vessassa asioidessaan ja neljäs itkee hyrteerisesti äitinsä perään ja lehmätkin pitäisi lypsää. Hoitajalla on takanaan yksinäinen 15t. työ/yövuoro. Silmät väsymyksestä tokkurana hän yrittää tehdä vielä yövuoronsa viimeisiä askareita ennen aamuvuorolaisten saapumista töihin kello seitsemäksi aamulla. Lohdullista on se, että yö […]

Syvällisyydestä höpönlöpöön – Hiljaisuudesta ääneen

Syvällisyydestä höpönlöpöön – Hiljaisuudesta ääneen

Olen kova pohdiskelemaan asioita. Jopa joskus niin kova, että jotkin asiat saattavat jäädä tekemättä. Unohdan niin sanotusti hengittää miettiessäni sitä miten hengittäisin. Tätä omaa pohdiskelijapuoltani kuvaa hyvin 13- vuotiaan pikkusiskoni tokaisu ”Sä aina vaan haaveilet, etkä koskaan tee mitään.” Havahduin tämän eläväisen ja omapäisen tytön rehelliseen ja sympaattiseen lauseeseen. Toden totta. Joskus on aika toimia. […]

Kun taivas silmänsä sulki

Kun taivas silmänsä sulki

Perjantai 30.1.2015 Toisille se oli yksi tavanomainen päivä muiden joukossa, yksi niistä 365:stä. Tuona aamuna toiset heräsivät kouluun, toiset kiiruhtivat töihin – mielessä jo päivän askareet. Tavanomainen päivä aina aamusta iltaan. Tuona päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Kohtalon iva piirsi surullista tauluaan erään perheen ympärille, ystävä- ja lähipiiriin. Heille tästä päivästä muotoutui tunteiden surullinen sekamelska ja […]