Tippaamisen sietämätön… luonnottomuus?
Tirisevä tiistai,
ja 30 astetta ei kuulemma edes ole vielä kuuma! Täällä kuumuus on sellaista todella inhottavaa kosteaa ja tunkkaista. Esimerkiksi Las Vegasissa 40 astetta tuntui iholla vain kuumalta. Nämä Nycin 30 astetta tuntuu kuin hukkuisi kiehuvaan pataan. Ciera asensi eilen ikkunaani propellit vaihtamaan ilmaa. Täällä on jännät kaksiosaiset ikkunat, joita voi vedellä ja työnnellä ylös ja alas. Alempaa lasia työnnetään ylös ja rakoon asennetaan tuuletin. Mielestäni Ciera mainitsi myös jotain ilmastoinnista ja toivon, että se ässä vedetään pian hihasta, sillä tänne huoneeseen sulaa. Kaduille sulaa. Puistoihin sulaa. Mutta isoissa kaupoissa ja metroissa on taivaalliset ilmastoinnit, ah! Muistan, että Las Vegasissa minua ihan paleli sisätiloissa (siellä mielestäni kyllä keulittiin ilmastoinnin kanssa!). Täällä olen antanut hyväksyntäni täkäläiselle ilmastointikulttuurille.
Tulin juuri lähikaupastani kahdenkymmenen metrin päästä. Tai se on CVS/Pharmacy eli joku keulimaan lähtenyt apteekkiketju. Sieltä saa meinaan aikalailla kaikkea. Kannan sieltä joka päivä monta pulloa fruitwateria ja gluteenittomia suolakeksejä. Tänään ostin myös sipsejä ja patukoita ja tajusin, että täytyy alkaa käymään neljänkymmenen metrin päässä ihan oikeassa ruokakaupassa ja ostaa RUOKAA. Joka tapauksessa, havahduin pian kysymykseen, johon havahdun lähes päivittäin: Olisiko minun pitänyt tipata?
Edellisellä jenkkireissulla annoin exän hoitaa tippaamisen, mutta luin kyllä siitä itsekin ennen matkaa. Koin systeemin niin hankalaksi, että päätin ulkoistaa toiminnot. Tietty asiaan vaikutti sekin, että yhdistelmäkorttini debit-puoli (missä kaikki säästöni olivat) ei toiminut, eikä minulla silloin pahemmin credittiä ollut, käteinenkin kävi jo vähiin, joten exä aikalailla maksoi kaiken reissun aikana ja minä maksoin sitten osuuteni Suomessa. Sai siinä vähän larpata jenkkiläistä avioeroakin matkan päätteeksi. Nyt yksin matkustaessa täytyy taas larpata mukavuusalueitten ulkopuolella, jopa kipupisteissä saakka. Olen jo vähän oppinut tunnistamaan ja laskemaan kolikoita ja uskallan yrittää koota kasaan tasarahaa, enkä aina ojenna sitä isointa seteliä, että varmasti riitttää. Vaivattominta toki on höylätä luottokorttia. Paitsi silloin kun laite kysyy jotain vaikeaa, esimerkiksi maksatko euroilla vai dollareilla? Panic panic panic. Onko sillä väliä, kumpi on kannattavampaa, voiko tässä mokata? Taisin valita eurot, mutta siis en osaa yhtään ajatella, kumpi olisi kannattavampaa. Törmäsin moiseen tietovisaan ensimmäistä kertaa vasta tänään.
Miksi mietin superapteekissa, olisiko minun pitänyt tipata? Koska myyjä saattoi minut ITSEpalvelukassalle, teki koko homman puolestani, veti oman bonuskorttinsa, että minä sain alennukset, pakkasi ostokseni ja oli superystävällinen. Täällähän tipataan palvelusta. Kyse ei ole edes siitä, että tipattaisiin hyvästä palvelusta, vaan täällä tipataan PALVELUSTA. Hyvästä palvelusta voi tipata vielä lisää. Jos et tippaa, niin sanot äänettömästi ”En arvosta sinua paskan vertaa”. Monen työntekijän elanto on kiinni tipeistä. Jos et tippaa, työntekijä ei saa palkkaansa. Täällä on kuitenkin outoja sääntöjä, että missä tilanteissa tipataan, enkä sisäistä niitä sääntöjä millään. Tiedän, että esimerkiksi takseissa ja ravintoloissa tipataan vähintään 20%. Muistin edelliseltä matkalta, että tipin alaraja olisi ollut 10% ja pihiyttäni järkytyin vähän tuota kahtakymmentä prosenttia. Mutta täytyy muistaa, että on kyse ihmisten palkoista. Kaksikymmentä prosenttia on vasta pienin tippi. Ystävällisempää olisi antaa edes 25%. Taksikuskille annoin vaan 20%, koska minua ärsytti, että kuski jätti mittarin päälle ja lähti etsimään oikeaa osoitetta, vaikka oltiin jo perillä. Toisaalta oli toki hyvää palvelua varmistella, että olen oikeassa paikassa. Intialaisessa ravintolassa jätin pöydälle 20 dollarin setelin, kun kuitissa luki hinnaksi verojen jälkeen 15 dollaria. Sekin täällä on outoa, kun ilmoitetuissa hinnoissa ei ole vielä veroa, eli noin kymmentä prosenttia, huomioitu. Dollari on aikalailla samanarvoinen kuin euro, joten katselen täällä hintoja kuin ne olisivat euroja ja lisään niihin vielä mielessäni verot ja mahdollisen tipin.
Osaan tipata taksissa ja ravintolassa, mutta muut tilanteet aiheuttavat päänvaivaa. Esimerkiksi pikaruokaloissa ja kioskeissa on usein tippikippoja. Niihin olen välillä laittanut kolikoita, mutta en mitään pikkuhiluja. Varsinaiset tipit kuuluu antaa seteleinä, kolikot ovat epäkunnioittavia, mutta ymmärtääkseni tippikuppeihin voi kolikoita tiputella. Ainiin, baarissa jätetään jokaisesta drinkistä dollarin seteli tiskille. Eli aina 20% ei päde vaan joissakin tilanteissa kuuluu antaa niitä dollarin seteleitä. Sylitanssitkin saattavat olla sellaisia tilanteita, tulipahan mieleen. Minun täytyy vielä selvittää, että paljonko kuuluu tipata, jos hakee jostain annoksen takeoutina (täällä puhutaan takeoutista kun Suomessahan puhumme takeawaystä). Helpointa on jos maksaessa kortilla kortinlukija kysyy tippiä, mutta sellainen tilanne minulla on ollut vasta taksissa. Sightseeingkierroksilla jotkut oppaat selittivät kierroksen päätteeksi, että tippi on tärkeä heille, pitivät oikein kunnon jenkkiläisen tunteisiin vetoavan puheen. Turistit eivät varmaankaan hallitse tippaamista, se on varmasti monessa kulttuurissa vierasta. Itsekään en aluksi tajunnut antaa tippiä oppaalle, kun siitä ei ollut mitään puhetta. Ensimmäisen vetoomuksen jälkeen olen antanut oppaille yhden dollarin ja superhyville kaksi dollaria. En tiedä paljonko pitäisi oikeasti antaa, toivottavasti en sanonut äänettömästi ”Hajoa köyhyyteen”.
Olisiko minun pitänyt tipata? Ensimmäisen kerran mietin sitä, kun taitava lipunmyyjä sai minut ostamaan lipun turistikierroksille. Hän selitti minulle kierrosten sisällöstä, näytti kartasta reittejä ja lopulta saattoi minut bussille. Matkalla bussille hän jutteli ja sanoi, että haluaisi joskus käydä Suomessa. Olin vaan, että jee jee, olipa mukavaa. Sitten myöhemmin havahduin, että olisi pitänyt varmaan tipata! En voi muuta kuin toivoa, että hän saa jotain provisiota myydyistä lipuista. Toinen vaikea kysymys mielestäni on, että pitääkö rahanpyytäjille antaa rahaa? Rahanpyytäjä olkoon korrekti ilmaus. Täällä on monenlaisia rahanpyytäjiä, on hiljaisia, mantraa toistavaa, suoraa huutoa huutavaa, mumisevaa, julistavaa, laulavaa, soittavaa ja puheita pitävää. Varsinkin metrossa heitä tulee usein kyytiin. Musikaaliset rajanpyytäjät osaavat esittää yllättävän täsmällisesti yhden pysäkinvälin pituisia kipaleita. He siirtyvät joka pysäkillä uuteen vaunuun. Vaunujen välillä ei saa kulkea vaunujen päädyistä, sillä se on vaarallista ja laitonta, mutta se on kuitenkin mahdollista. Näin kun kaksi rummuttajarahanpyytäjää kulkivat vaunusta toiseen extremereittiä. En ole vielä antanut rahanpyytäjille rahaa, sillä minusta tuntuu, että jos antaisin yhdelle niin pitäisi antaa jokaiselle. Toisaalta en pidä kyllä tästäkään periaatteestani. Vaikea juttu. Olisi kyllä tehnyt mieli antaa rahaa moniäänisesti laulavalle kolmikolle ja miehelle, joka kertoi että hänen vaimonsa kuoli, eikä perheellä ole ruokaa. Jotenkin vain se tilanne, että minä olen pienessä vaunussa loukussa ja joku tulee kipon kanssa siihen, niin tekee mieli vain katsoa toisen läpi tyhjyyteen. En tunne vielä Yhdysvaltojen sosiaaliturvaa tai pitäisikö sanoa ”sosiaaliturvaa” ollenkaan, mutta kai täälläkin on edes jokin heikko systeemi, edes kirkko, mistä saisi ruokaa? Jotenkin varsinkin sosiaalityöntekijänä on vaikea katsoa kärsimyksen ohi kun tuntee kutsumusta asioiden ratkaisemiseen ja ihmisten auttamiseen.
Muistan kun muutama vuosi sitten Helsinkiin tuli Hard Rock Cafe ja kortinlukija kysyi tippiä. Olin äimän käkenä ja painoin EI ja iloisen tarjoilijan naama kääntyi sisäänpäin ja hän sanoi tylysti goodbye ja häipyi. Joskus myöhemmin kun menimme taas ravintolaan, ei kortinlukija enää kysynyt tippiä. En tiedä, mikä tilanne on tällä hetkellä, kumpi kulttuuri on voittanut. Itse en tippaa Suomessa koskaan, sillä mielestäni kaikki on hemmetin kallista ja on työnantajan tehtävä maksaa työntekijöille kunnollista palkkaa ja ammattiliittojen tehtävä ajaa työntekijöiden etuja. Täällä jenkkilässä tippaaminen on tietynlaista tulojensiirtoa.
Ellu <3