Nyciläinen putkiremppa – checked!

Touhutorstai,

kyyhötin puolisen tuntia kylppärissä, kun en uskaltanut tulla ulos.

Tähän asuntoon päätettiin yllättäen tehdä putkiremppa. Jep. Aamulla kahdeksan jälkeen, kun loikoilin sängyssäni ja chattailin kännykällä parhaan ystäväni kanssa, huomasin sivusilmällä, että huoneeni ovi varovasti avattiin ja suljettiin. Onneksi olin säädyllisesti peiton alla ja säädyllisissä puuhissa. Mietin, ettei ollut Cieran tapaista kurkata äänettömästi huoneeseeni, joten ilmeisesti kurkkaaja oli joku remonttityöntekijä. Aloin panikoida ystävälleni, että nyt ne varastavat kaikki tavarani. No, ehkä kurkkaaja vain etsi vessaa. Olohuoneesta kuului remontin tohinat ja keräsin rohkeuttani selvittääkseni tieni huoneestani kylppäriin. Sitten syöksyin matkaan. Ei havaintoa remppamiehistä. Olkkarissa ja keittiössä kaikki huonekalut ja tavarat oli siirretty seiniä vasten ja verhottu muovilla. Tai Dave istui keskellä autiota keittiötä tuolilla läppäri sylissään. Ciera oli kylppärissä, joten tyydyin hakemaan vettä keittiöstä. Palasin kotipesään odottamaan seuraavaa siirtoa. 

Toivon, ettei remppa laajene tänne minun huoneeseeni. Toivon myös, ettei kukaan pölli mitään. En usko, että nuo remppamiehet pöllivät mitään, mutta täällä on nyt sitten ihan avoimien ovien päivät alaovesta lähtien, että toivottavasti joku muistaa lukita ovet lounastauolla… Dave kyllä sanoi, että hän olisi täällä koko päivän. ”Sorry about the craziness!”. Onneksi en ottanut matkatavaravakuutusta, koska muutenkaan huoneessani ei ole lukkoa, joten ei mikään vakuutus edes korvaisi varastettuja kamoja. Oletan, että putkiremontti tarkoittaa myös sitä, että kohta täytyy vähän miettiä, missä käy tarpeillaan. Kysyin Davelta, koska vesi suljetaan, mutta hän ei osannut sanoa. Eikös putkirempat ole aika pitkiä projekteja? Ovatko Ciera ja Dave nyt liian huolettomia? Heidän pitäisi stressata, hiippailla ja ylianalysoida, niinkuin minä!

Kävin kohta taas tarkistamassa kylppäritilannetta. Ovi oli raollaan ja näin, että Ciera laittaa tukkaa peilin edessä. Odottelin käytävässä ja katselin kun yksi remonttimies etsi tikkaille sopivaa paikkaa. Ciera huomasin minut ja päästi kylppäriin, vaikka hänen tukkansa oli yhä papiljoteilla. ”Sorry about the craziness!”. Sitten pääsin suihkuun. Vettä tulee, tulee kolme tippaa, tulee kaksi tippaa, tulee tippa. You have got to be kidding me! (Voisin muuten kirjoittaa erillisen postauksen siitä, miten suihku täällä toimii. Siihen liittyy monta pyöritettävää nuppia sekä alakerran YMCA.) Onneksi pienen rukoustauon jälkeen saan suihkuni suihkutettua. Kuulen, että nyt on useampi remonttireiska työntouhussa. He ovat ilmeisesti latinalaistaustaisia ja joku tulkkaa heille aina välillä, että poraa tuosta ja poraa tästä. Kun olen poistumasta kylppäristä, on edessäni tikkaat ja niillä mies. Olen motissa. Jään odottelemaan. Odotan. Kurkkaan. Yhä motissa. Ellu on taas kuin peura ajovaloissa. Lopulta kuulen Cieran pelastavan äänen: ”Elina, are you still in the bathroom?” Reitti vapaa. Kipitän tikkaiden ja remonttityyppien ohi huoneeseeni. Ja nyt olen huoneessani motissa varmaan koko päivän, kun en uskalla tulla ulos! 

Tänään yksi lapsuudenystäväni ystävänsä kanssa ovat Nycissä ja meidän olisi tarkoitus nähdä. Toisaalta hyvä, että joudun nyt olemaan kämpillä, sillä täällä on netti, joten whatsapp pelittää ja minuun saa yhteyden. Nälkä kyllä alkaa olemaan. Onneksi minulla on täällä huoneessani vielä muutama riisikeksi.

Ellu <3

Ainiin, pitääkö remppamiehille tipata? :P