Nyciläinen putkiremppa – Even closer look

Puuhaperjantai,

remontti se vain jatkuu ja laajenee. Minulla on oikeasti ollut täällä tosi upeaa, mutta innostun aina kirjottamaan kommelluksista. Draamantaju, lahja vaiko kirous? En ole kyyhöttänyt huoneessani sentään kahta päivää. Eilen kun remppamiehet pitivät lounastaukoa, niin luikahdin ulos ja lähdin tapaamaan Times Squarelle ystävääni ja hänen ystäväänsä, josta toki sain myös uuden kaverin. Menimme nauttimaan lounasta Toniciin ja edellispäivän Applebee’sin keskinkertaisen annoksen, limpparin, kiireisen palvelun ja 36 dollarin laskun jälkeen olin tyytyväinen, että nyt sain nautittua itseni ähkyyn ja hiprakkaan puolet halvemmalla ja kiireettömällä palvelulla. Ja tietysti hyvässä seurassa! Kävimme myös Disney Shopissa tarkistamassa, ettemme ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi!

Kun illalla palasin kämpille, sain taas muistutuksen siitä, että universumi ei ymmärrä kieltomuotoja toiveissa. ”Eihän remppa laajene huoneeseeni”. Eipähän. Yritän olla jatkossa tarkempi toiveissani, universumi. Kun huomasin huoneeni oven olevan auki ja kurkkasin varovasti sisään, satutin varpaani kun leukani tippui niille. Kuten muissakin talon huoneissa, nyt minunkin kaikki kamani oli siirretty seinien viereen ja peitetty muovilla. Muovit ja lattia olivat täynnä jotain purua ja ikkunan tuuletin pöllytti niitä ympäriinsä. Panic panic panic. Ceira ja Dave eivät olleet kotona, en voinut jakaa järkytystäni muualle kuin facebookiin. Sammutin tuulettimen ja lähdin puistoon. Päässäni alkoi looppi: Missä minä nukun, tosi inhottavaa kun huone on likainen ja tavarani pressun alla, kai saan edes jotain hyvitystä, minun yksityisyyttäni on loukattu, minun tavaroihini on kajottu, tämä on nyt kyllä epäreilua, miten sanon tästä, en uskalla, jos ne suuttuvat, mutta minä olen suuttunut, koska voin nyt mennä takaisin, koskakohan ne tulee kotiin, missä minä nukun, tosi inhottavaa kun huone on likainen… Minua rassaa muutenkin asua toisten nurkissa, kun olen tottunu asumaan yksin ja olemaan ja tekemään miten huvittaa. Sitten vielä tällaista ekstrahupia. Prospect Parkissa tajusin, että ilmaiskonsertti, johon olin matkalla, alkaa vasta kahden tunnin päästä. Istuin penkille ja pelasin kännykällä pasianssia. Täällä ole edes ilmaista langatonta verkkoa! Anna mun kaikki kestää! En tiedä miksi otin asian niin raskaasti, mutta matkustaminen on kaikessa ihanuudessaan myös tosi stressaavaa. Koko konsertin ajan looppailin vain pääni sisällä. Lämppäri Jason Walker sai minut välillä tuntemaan mielihyvää korvieni kautta. Pääesiintyjä Lucinda Williamsin musiikki ei ollut yhtään mieleeni. Yritin ja yritin. Muu yleisö oli tohkeissaan. Minä yritin, mutta ei. Pakko päästä pois.

img_5583.jpg

Kotona kuulin jo käytävään Cieran äänen. Ajattelin, että hyvä, nyt voin kysyä, että wtf. Ciera pahoitteli heti tilannetta ja kertoi, että huoneessani on nyt siivottu ja muovit poissa ja remontti on valmis huoneeni osalta. Cierakaan ei ollut tiennyt, että remonttia pitäisi tehdä myös minun huoneeni puolella. Seinään katon rajaan on ilmestynyt jokin juttu, joka näyttää sellaiselta, josta lentää vettä palohälytyksen sattuessa. Universumi. Kuule pyyntöni. Haluan, että tämä huoneeni pysyy sopivan kuivana. Kiitos. En maalaa uhkakuvia, en houkuttele pahoja asioita ajatuksillani. Haluan vain, että tässä huoneessa on mukava olla. Kiitos.

Nyt sain sähköpostin, että keskiviikon Mad Men Tour on peruttu oppaan sairastumisen takia. Voi kurja! Päiväkierroksia menee vain keskiviikkoisin 3pm 59 dollarilla ja iltakierroksia torstaisin ja perjantaisin 7pm, mutta iltakierrokset ovat 150 dollaria. Sisällöltäänkin minua kiinnostaisi enemmän päiväkierros ja minulla olisi siihen sopiva mekkokin mukana! Kierroksille siis kehotetaan pukeutumaan sarjan henkeen. Voi kurjuuksien kurjuus. Onkohan nuo nyt sitten kuinka pitkälle peruttuja? Ehtisin vielä viimeisenä matkapäivänäni päiväkierrokselle ehkä juuri ja juuri, sillä koneeni lähtee 21:25 kohti Eurooppaa. Toisaalta lentokentälle on mentävä ajoissa, joten saattaa kyllä tulla kiire. Voi rähmän käpy. Iltakierros on kirpeän hintainen ja minulla on vain päivämekko mukana!

img_5512.jpg

Ehkä täytyy vain tyytyä Mad Menin osalta tähän huonoon kuvaan. Voisin pukea sen mekkoni päälle ja ajaa muut ihmiset pois tuon penkin luota ja pyytää yhtä jäämään ottamaan kuvia Fiftari-Ellusta.

Vlogissa kuljetaan tällä hetkellä päivässä 6. Ehkä vlogeissa tuon paremmin esiin niitä matkan upeita puolia!

 

Ellu <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *