Kun lääkäri sormen korjasi osa1
Espanjalainen kivunlievityskulttuuri, tai lähinnä sen puute, on ollut syynä viime aikojen hiljaiseloon.
Päivystyksestä lähdettäessä sain reseptin, 12kpl Burana 600mg ja antibiootteja. Kiitos ja adios! Niitä sitten söin parisen viikkoa, kun kättä särki.
Viikon päästä itse onnettomuudesta heräsin yöllä napsahdukseen ja aivan järkyttävään kipuun. Olin varma, että oksennan siihen sänkyyn, yritin hengittää, kaikki sattui, oleminen sattui, liikkuminen sattui. Olin kuulemma huudahtanut, mutta muistan vain kuinka keskityin hengittämään, etten oksentaisi kivusta. Ei kipu kauaa kestänyt. Ehdin kuitenkin ajatella muun muassa:
– Mitä HELVETTIÄ tapahtuu?
– Sattuukohan synnyttäminen näin jumalattomasti? Hengitä! Hengitä! Niinhän ne synnyttäjillekin sanoo. VMP!
– Ei voi oksentaa tähän, mies joutuisi siivoamaan eikä ole vaihtolakanoita.
– Tuleeko kipsin sisälle verta? KUOLEN!
– Miksei täällä ole yövaloa? Ei JUMALAUTA!
Seuraaviin päiviin mahtui noin 32 tuntia odotushuoneissa istumista, viisi konsultaatiokäyntiä ortopedin, käsikirurgin ja anestesialääkärin luona, neljä ekg:tä, kolme verikoetta, keuhkoröntegen ja ultraäänikuvaus. Verenpaine mitattiin kerran, kun kävin anestesialääkärillä, jossa myös allekirjoitin jotain, joka ilmeisesti oli vastuuvapauslappunen. Saattoi olla myös vekseli, ja nyt takaan lääkärin huvivenettä.
Umm.. tai vaikka 12:30. Onneksi oli hyvä kirja, Idelfonso Falconesin The Barefoot Queen. Suosittelen.
Lopputuloksena oli siis:
a) Yöllä on käden lihaksissa tullut supistuminen ja koska sormi oli lastoitettu väärin, on jänne repäissyt äkkinäisellä nykäisyllä tikit irti
tai
b) Tikit ovat alunperinkin olleet huonosti sidotut ja ovat auenneet. Se pieni riepu jännettä, joka vielä oli kiinni onkin nyt napsahtanut poikki jostain syystä.
18.5. Pääsin vihdoin omaksi ja vakuutusyhtiön helpotukseksi leikkaukseen. Tosin sekin oli tuurista kiinni. Menin yhdeksältä aamulla tohtorin ovelle kyselemään tuloksia ilman ajanvarausta.
”So nobody told you the surgery is today?”
Juuh, ei kertonut ei. Tai ehkä kertoi, mutten ymmärtänyt.
”Ah, vale, it is today at seven a’clock. Oletko syönyt?”
Cafe con lechen join pari tuntia sitten.
”You have thirty minutes to eat. Jos olet janoinen purskuttele vettä ja sylje pois. Nähdään illalla. Hasta Luego!”
