Lensin myöhään tiistaina Budapestistä kotiin, ja huolimatta mun peloista

• pilotti ei seonnut
• kukaan muukaan henkilökuntaan kuuluva ei seonnut
• kukaan kanssamatkustajakaan ei seonnut
• MINÄ en seonnut
• kone ei törmänny mihinkään isoon lintuparveen ja tippunut
• koneen pitot-putket eivät jäätyneet eikä kone tippunut
• kone ei alkanut kesken kaiken sakkaamaan eikä kone tippunut
• mikään epämääräinen taho ei pommittanut konetta alas
• lennonjohto ei sössinyt mitään kohtalokasta
• kone ei törmännyt mihinkään toiseen ”pimeänä” lentävään koneeseen

Joten hengissä täällä vielä sitkutellaan! (Vaikka kukaan teitä ei pakotakaan katsomaan, niin lentoturmatutkinnalle ja iltapäivälehtien otsikoille silti: thanks for pimping my imagination.) Voisin tehdä tuosta Budapestin reissusta vielä erillisenkin postauksen, mutta tiivistetysti: kaupunki oli kuuma ja kaunis. Vaikka lämmöstä pidänkin, niin alkoi nuo jatkuvat yli +35 asteen lämpötilat tuntumaan jo hieman liian väsyttäviltä. 

Heti kun Budapestin pölyt oli karistettu jaloista, koitti keskiviikkoaamuna tositoimiin ryhtyminen. Tän syksyn ”lukujärjestykseen” mahtuu niin ranskaa, monikultuurisuuskasvatusta kuin psykologiaakin. Aika sekava kattaus! 

Aamu- ja iltapäiväluentojen välissä eksyin hortoilemaan myös Akateemiseen kirjakauppaan. Tuo on kyllä Stokkan kosmetiikkaosaston lisäks mun henkilökohtanen synnin pesäkkeeni, että tuonne(kaan) ei ainakaan näin reissussa miltei kaikki rahansa hummailleena olis todellakaan mitään asiaa! Mun tulee kuljettua oikeestaan päivittäin julkisilla, mikä on yleensä tosi pitkästyttävää. Aina ei vaan jaksa räplätä puhelinta ja lukea samoja uutisia tuhanteen kertaan. Musiikkia on kiva kuunnella, mutta joskus sekin kyllästyttää. Tokihan sitä vois istua hiljaa paikoillaan ja miettiä syntyjä syviä, mutta ääääh. Paljon mieluummin luen jotakin, ja tän takia mulla yleensä onkin laukussa aina jokin kevyt pokkari ns. ”junalukemisena”. Akateemisesta mukaan tarttuikin Amy Winehousen ja Beyoncen elämäkerrat.

”Amy was my clever, funny, nauhgty little girl. Who would ever have thought then that I’d now be talking about her in the past tense?”

Alotin Amystä, ja tuon Loving Amy- a Mother’s Story- kirjan on siis kirjoittanut Amyn äiti. Oon dokumentin Amystä nähnyt, mutta siinä mun mielestä äidin rooli jäi aika vähäiseks? Oon lukenut tuota nyt reilu viiskymmentä sivua, ja Janis Winehouse kertookin ettei koskaan oo viihtynyt ”valokeilassa”, toisin kuin Amyn isä Mitchell, jonka käyttäytymistä dokumentissa tuotiin enemmän esille. En oo mikään kovin hyvä englannissa, mutta tuo on mun mielestä melko helppolukuista tekstiä. Myös Beyoncesta kertova pokkari on englanninkielinen (molemmilla taisi muuten olla hintaa 12,95e). Takerruin aina ennen enkun kielisiä kirjoja lukiessa kaikkiin pikku sanoihin joita en ymmärtänyt, ja se oli jotenkin todella hidasta ja vaivalloista tarkistaa jokaisen sanan merkitys joita en ymmärtänyt. Nyt oon päässyt ton yli, ja porhallan vain eteenpäin vaikka läheskään kaikkia sanoja en tajuaiskaan. Kunhan suurinpiirtein ymmärtää kokonaisuuden, niin sillä mennään. 

Mukaan tarttui myös ranskankielinen Vogue. Alotin just samana päivänä ranskankielen opinnot; eli täähän siis tavallaan liittyy opiskeluun, mun miltei suoranainen velvollisuuteni on ostaa tämä. Ei taida muuten hirveesti olla olemassa ostoksia, joita en onnistuis itelleni aina jotenkin perustelemaan… Oh the excuses…! Oon joskus ostanut Italian Vogueita (miten tuo nyt ikinä taipuukaan), ja vaikka tekstistä en mitään ymmärräkkään, on kuvia silti aina niin kiva katella! Kauniita ja inspiroivia ihmisiä lehtien sivut pullollaan, joten mikäpäs niitä selaillessa.