Mä oon oikeestaan vasta parin viime vuoden aikana ”löytänyt” sushit. Ennen niitä ei tullut syötyä oikeestaan koskaan – saati sitten, että olis ite alkanu niitä näpertelemään.  Eilen kuitenkin innostuttiin kokeilemaan näidenkin tekemistä ensimmäistä kertaa ikinä ite, ja heti alkuun tuli kumottua kaikki ”sushien tekeminen on vaivalloista/vaikeaa/aikaa vievää/hankalaa” tms. myytit. Okei, eihän noi nyt varsinaisesti mitään arjen pikaruokaa oo ja osa susheista olikin melkosia räpellyksiä, mutta huomattavasti näppärämmin niiden tekeminen luonnistui mitä olin aluks kuvitellut! 🙂 Ja okei, tehtiin kyllä aika sellaisia ”perussusheja”, että jos oikein haluais alkaa hifistelemään, niin mitä erilaisimpien luomusten vääntämiseen sais aikaa kulutettua varmasti vaikka tuntitolkulla. 

Heti sushientekopäätöksen synnyttyä otin suunnaks Helsingin Annankadulla sijaitsevan Tokyokanin. Olin netistä lukenut kyseisestä paikasta paljon kehuja – eipähän ainakaan jäis raaka-aineista kiinni tää kokeilu. Pyörin tuolla hetken aikaa ihan ummikkona, kunnes sain apua eräältä ihan loistavalta asiaan perehtyneeltä myyjältä. Tosi monessa suomalaisessa sushireseptissä näkee käytettävän tuorejuustoa, ja mullakin oli aluks tarkotuksena tehdä mm. lohi-avokado-tuorejuustosusheja. Kun myyjä kuuli tästä mun tuorejuustoa sisältävästä kombosta, niin hän pyöritteli ihan kauhuissaan päätään, ”ei, ei, ei, ei”. No ei sitten. 😀 Kuulemma siihen aitoon ja oikeaan sushiin ei mitään länsimaalaisten keksimiä tuorejuustohömpötyksiä tuu, joten tuorejuuston korvaamiseksi myyjä ehdotti tätä. En oo mikään majoneesien himokuluttaja joten en mitään syväluotaavaa analyysiä osaa tuosta tehdä, mutta hyvää se oli! Käytin samaa majoneesia myös kaverin vinkkaamaan tonnikalatahnaan (tonnikalaa vedessä, majoneesia ja paaaaljon tuoretta ruohosipulia + suolaa ja mustapippuria), ja tuo tonnikalatahnanigiri nouskin mun suosikiks! Tuota majoneesia näkee käytettävän myös useissa Youtuben ”how to make sushi”- videonpätkissä (juu, valmistauduin koitokseen katselemalla myös tällaisia), eli sen on siis pakko olla kai ihan hyvää? 😀

Majoneesin lisäks mukaan Tokyokanista tarttui

• sushiriisiä (normaali puuroriisikin kai kävis)
• riisin maustamiseen tarkotettua valmista sushietikkaa (vois tehdä kuulemma helposti myös ite)
• merileväarkkeja
• bambumatto (ei pakollinen, näppärä pärjää ilmankin)
• wasabia (jotkut tykkää, jotkut ei, ite en niin hirveesti piittaa mutta ostimpas silti)
• soijakastiketta (tää soija oli mun makuun ihan ekstrasuolasta, joten taidan jatkossa tyytyä ihan vain perinteiseen Kikkomaniin)
• säilöttyä inkivääriä
• pakastealtaasta surimipuikkoja ja isoja littanoita ravunpyrstöjä (mikä onkaan oikea termi)

​​Normikaupasta ei sitten tarvinutkaan napata mukaan kuin tonnikala, kurkku (tuli makirulliin yhdessä surimin kanssa), avokadot, lohi ja kylmäsavulohi. Seesaminsiemeniä (joita käytin myös joissakin, toimivat muuten tosi hyvin!) löytyi valmiiks kaapista. Kalatiskin raaka lohi tuli makirulliin yhdessä avokadon kanssa (joihin osaan pursottelin väliin siis myös tuota majoneesia). Näiden lisäks tehtiin myös kylmäsavulohi- tonnikalatahna- ja ravunpyrstö nigireitä (huh, toivottavasti menee kaikki termit oikein). Osa kylmäsavulohi nigirien pinnasta päädyttiin paahtamaan polttimella (siis sellasella, jota voi käyttää myös esimerkiks creme bruleen teossa) ja osaan pursotin päälle myös majoneesia (miten niin vähän innostuin sen kanssa…).

Harmi kun ei puhelimella saanut hämärässä kunnon kuvia, mutta ihan superhyviä näistä kyllä tuli!

Tässä vielä muutama amatöörin vinkki, jos siellä joskus myös joku toinen amatööri meinaa susheja itse alkaa väsäämään! 🙂 

• Vois ajatella että riisin keittäminen on ihan piece of cake, mutta kannattaaa valmistaa se huolella ja rakkaudella! Esimerkiks täältä löytyy yks ohje. 
• Ennen tätä meidän kokeilua oon ollu niin pihalla sushinteon alkeista, etten oo tajunnu et se riisi pitää myös maustaa etikkaliemellä. Oon vaan aatellu että se riisi keitetään ja that’s it, et se jotenkin vaan automaattisesti aina kaikissa sushipaikoissa maistuu niin hyvältä. 😀 Mä käytin valmista sushietikkaa, mutta ohjeita tähän löytyy netistä googlettamalla. Pidettiin melko etikkaisesta riisistä, joten lisäsin tuota valmista sushikastiketta riisin sekaan ohjeen antamaa määrää enemmän.
• Kun pyörittelet riisistä palloja, kantsii ottaa työpisteen lähettyville kulho jossa on etikkavettä (tai myös pelkkä vesi käy). Aina kun tuntuu että riisi alkaa tarttumaan käsiin kiinni (ja se tarttuu…), ei kannata menettää hermojaan, vaan kastella kätöset (etikka)vedessä ja jatkaa riisin pyörittelyä paremmalla menestyksellä haluamaasi muotoon.
• Makirullien leikkaamisessa myös sama juttu. Aina kun oot leikannu yhden palan, kannattaa kastella veitsi pikaisesti etikkavedessä. Helpottaa huomattavasti.
• Jos käytät raakaa kalaa, varmista vielä kalatiskillä myyjältä sen tuoreus! 
• Ja sitten säilyvyys. Sushihan tulis syödä aina miltei heti sen valmistamisen jälkeen, MUTTA. Mä en ainakaan koskaan osaa mitoittaa tekemiäni ruokien määriä oikein suhteessa syöjien määrään, eikä sushi tehnyt tässä poikkeusta – sitä jäi siis jonkin verran yli. Tai itse asiassa aika paljonkin… Ohjeissa sanottiin että etikkariisiä ei tulis säilyttää jääkaapissa koska se kovettuu, mutta päätin silti kokeilla sushin säilömistä jääkaapissa yön yli. Pakkasin sushit tiiviiseen muovirasiaan jonka vuorasin leivinpaperilla, ja loput sushit pisteltiinkin tänään suihimme oikein tyytyväisinä. Toki jos oot käyttäny sushien teossa raakaa kalaa tai muita herkästi pilaantuvia elintarvikkeita, on syöminen täysin omalla vastuulla… Ainakaan ite en (vielä) oo mitään oireita saanut. 😀 

Sushien kylkeen vielä raikas valkoviini, niin kokonaisuus hipoi lähestulkoon täydellisyyttä. Näitä kyllä tehdään ehdottomasti joskus uudestaankin, ja kun kokemusta tulee lisää, niin vois kokeilla myös erikoisempiakin yhdistelmiä! 🙂