Tapasin tossa joulun alla yhden tyypin. Nähtiin pari kertaa ja joku siinä ihmisessä vaan kolahti. Toki olimme aina enemmän tai vähemmän humalassa, joten hauskuus saattoi johtua siitäkin. Uutena vuotena päädyimme samaan paikkaan yöksi. Silloin mietin aamulla, ettei se varmasti tuota hyvää onnea vuodelle 2014, että herää jonkun aivan rändömin kännikaverin vierestä. Oikeassa olin!

Tammikuu oli tipaton, sekä minulla että hänellä, joten kappas, mitään ei tapahtunut. Tsättäilimme pari kertaa facebookissa, mutta kun ehdotin tapaamista, hän sanoi, että hänen pitää urheilla. Urheilla niin paljon, ettei minun näkemiseni mahdu kuvioihin. Totesin tällöin, että tyyppiä ei ilmeisestikään kiinnosta ja jätin asian siihen. Facebook-kaveruus tosin jäi roikkumaan, koska olen maailman huonoin erottamaan sieltä ketään.

Yllättäen kuitenkin eilen hän laittoi viestiä. Koska oli humalassa tottakai. Aluksi olin asiasta iloinen, kyllähän se aina sykähdyttää jollain tavalla, jos joku lähestyy ja on kiinnostunut. Puhuimme puhelimessa ja hän sanoi, että on pahoillaan, ettei ole ollut yhteydessä, mutta olisi kiva nähdä. Vaikka huomenna. Totesin, että palaillaan asiaan. Lopetimme puhelun. 15 minuutin päästä hän soitti uudelleen. Saman suuntaisesti meni koko ilta, puhuimme puhelimessa 3 tunnin sisään varmaan 10 kertaa. Lopulta totesin, että nyt olen menossa kavereideni kanssa baariin enkä voi enää vastailla. Hän sanoi okei.

Oltuamme baarissa noin puoli tuntia vilkaisin puhelintani. 20 vastaamatonta puhelua. Pyörittelin päätäni ja laitoin puhelimen pois. Hetken päästä puheluita oli 30. Tilanne ei ollut enää millään lailla imarteleva vaan lähinnä sekä naurettava, hiukan ahdistava että myös tosi inhan tuntuinen. Puheluita tuli niin paljon, että kännykästäni loppui akku. 

Tänään, hämmentyneenä tästä kaikesta, laitoin hänellä facebookissa viestiä, jossa ihmettelin puheluiden määrää. Hän pyysi anteeksi ja sanoi, ettei muista puheluista mitään. Kysyin sitten ihan suoraan, haluaako hän oikeasti nähdä vai oliko kyse vain humalasta. Tyyppi myönsi, että humala oli pääasiallinen tekijä. Kerroin, ettei ehkä kannattaisi soittaa illan aikana 60 kertaa, jos ei kiinnosta. Hän ei enää vastannut.

Nyt oon ihan että wtf. Olin jo täysin yli koko ihmisestä ja nyt se käytti koko mun lauantai-illan puheluihinsa ja sitten ei kuitenkaan kiinnosta. Itse kerkesin kuitenkin tapani mukaan jo miettiä, että entä jos tämä onnistuisikin. Nyt mietin vaan, että mistä näitä idareita sikiää. Onko mulla joku tatuointiotsassa että sitoutumiskammoset/alkoholistit/sekopäät/varatut suunnatkaa katseenne tänne päin?!? Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!?

Että hurjan hauska sunnuntai ollut. Ehkä pitäisi nyt ottaa sellanen ihan kunnon tauko kaikesta säädöstä niin ei tarvitsisi aina olla paha mieli.