Puhumisen vaikeus

Pahoittelut ihan aluksi blogihiljaisuudesta. Louise varmaan kertoo jossain vaiheessa omista kesäseikkailuistaan, ja mä purkaudun nyt, koska oon niin pyörällä päästäni. Kyse on siis samasta tyypistä kenestä erehdyin kertomaan isoäidilleni. Ollaan tässä nyt tapailtu melkeen kaksi kuukautta ja tyyppi on edelleen kiva. Tässä kriisi numero yksi. En ees muista, koska olisin ollut näin vakuuttunut jostain ihmisestä. Tai muistan, mikä tuokin mut kriisiin numero kaksi: Tässä tulee turpaan. Ei oo enää mitään mahdollisuutta päästä pois tästä tilanteesta, ilman, että sattuisi. Sitten koitan muistutella itselleni, että se joka ei aja rallia, ei voi koskaan päästä maalin. Että jos pelkäämään ryhtyy niin pelkäämistä riittää. Ja kaikki muut kliseet tähän perään. Sitten hengittelen taas hetken ja alan miettiä, että tyyppi on kyllä oikeesti kiva ja olisi tosi mukavaa, jos tästä oikeasti tulisi vähän pidempi kestoisempi juttu. Ja sitten ollaankin mun tämän hetkisessä ongelmassani. Miten tämä asia selvitetään?

 

talkingfeelings.gif

 

Perinteinen tapani olisi vetää tukevat rohkaisut alle ja kakistaa asia ulos. Haluaisin kuitenkin nyt löytää aikuisemman ratkaisun asiaan. Ja pian, ennen kuin se känninen ”oot tosi kiva” pääsee ulos mun suusta. Nyt joku siellä ehdottaa, että mikset vaikka sano just noilla sanoilla sitä, mutta selvinpäin. Niin, miksen. Se kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta ah, niin vaikealta. Sittenhän se tietää, että mä tykkään siitä. Ja mitä jos se ei sit tykkääkään musta? Vaikka en kyl tiedä, mitä se olisi sitten puuhaillut nää viimeset kaksi kuukautta. 

Kuten huomaatte, päässäni ei ole yhtäkään selväjärkistä ajatusta, olen lähinnä sekaisin sekaisin sekaisin. Pliide, osaako joku auttaa? Esim. sellanen keino olisi kiva, että voisin kertoa ajatuksistani, ja jos hän ei olisi samaa mieltä, niin voisin pyyhkiä sen muistin. Harry Potter, jos luet tätä, odotan avunantoasi!

 

mess.gif

 

Kommentit (5)
  1. Inhottavaa tulla tänne nyt tunnustamaan, että kaikista kannustuksista ja hyvistä kommenteistanne huolimatta, aloitin sen keskustelun humalassa. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, koska tyyppi oli myös miettinyt, missä tässä mennään ja molemmat kertoivat tykkäävänsä toisistaan. Ja ettei menis kokonaan kännin piikkiin, todettiin asia vielä aamullakin. Mitään varsinaista the talkia ei siis käyty, mutta tuntuu siltä, että homma on tällä hetkellä varsin hyvällä pohjalla. Nyt koitan vaan olla miettimättä sen enempää ja yrittää, että ens kerralla sitten joskus, juttelu tapahtuisi selvinpäin 😀

  2. Buuu niin tuttu fiilis! Just viikonloppuna tyyppi jonka kanssa oon vähän hengaillut, kertoi yön pimeinä tunteina et ”mä en taida itekään tajuta, kuinka paljon susta tykkään”. Ja mun vastaus oli jotain tyyliin ”säkin oot ihan ok”…… Kerro kun selvität sen, miten omista tunteista vois kertoo vähän paremmin (tai ees jotain!) ja olematta kännissä. Hankalaa tää elämä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *