Tarinoita kesästä

Aika palata eetteriin ja tehdä omalta osaltani tunnustuksia kuluneesta kesästä. Toukokuussa korkkaamani 90-luvun lapsi ei ehkä jäänytkään vain yhden illan huviksi, vaan aikuismaisen kasuaalisti sovimme heti seuraavalla viikolla viettämällä huoletonta suvea kevyen kesäflingin merkeissä. Jokin nuorukaisessa veti kovasti paatunutta ikisinkkua ja kaavoihinsa kangistunutta kotihiirtä puoleensa ja päädyimme viettämään yhdessä (ja toki myös erikseen) yhden elämäni hulvattomimmista kesistä. Harvoin olen suhteita osannut aloittaa sen pahemmin asioita ylianalysoimatta ja panikoimatta ja ehkä juuri tietoisuus siitä, että kesäflingitkin päättyvät aina joskus, sai minut unohtamaan analysoinnit ja aikuisten oikeasta vain nauttimaan seurasta. Oli huvipuistoa, oli puistojuhlaa, oli pussiolutta merenrannassa auringon laskiessa, oli hihittelyä tyhmille jutuille pikkutunneille asti ja oli myös sitä kauan kaivattua läheisyyttä ja toisen läsnäoloa myös niissä tylsissä hetkissä.

Mutta kaikki kesäflingit päättyvät joskus, talvi tulee vääjäämättä ja aina jotakuta sattuu.

anigif_enhanced-buzz-26954-1374208922-16.gif

 

Tässä tapauksessa kesä päättyi eilen ja sen kyllä ironisesti huomaan tämän päivän säästäkin. Mitä kauemmin vietimme aikaa yhdessä, sitä enemmän tuli välillemme paineita määritellä kesäflingiä tarkemmin. Alusta lähtien minulle oli selvää, että tämä jää kevyeksi hauskanpidoksi, mutta jostakin puun takaa ne tunteet kuitenkin salakavalasti ryömivät mukaan. Nuorukainen toivoi minun tekevän päätöksen suhteen laadusta jo heinäkuussa ja koitin aina pikkuhiljaa pitkittää päätöstä eteenpäin, jotten joutuisi lopettamaan hauskanpitoa ja myöntämään itselleni sitä, että ehkä ne samperin tunteet sittenkin olivat jo pelissä mukana.

Vihdoin oli repäistävä laastari irti ja pistää homma pakettiin. Ja perhana soikoon kun se nyt sitten kirpaisikin! Ei olisi kumpaakaan kohtaan ollut reilua jatkaa tilanteessa, jossa itse en näe meitä seurustelemassa ja toinen taas sitä toivoisi. Ei olisi kumpaakaan kohtaa ollut reilua uskotella, että vielä voidaan luoda yhteistä tulevaisuutta yhdessä, kun elämäntilanteet ovat niin erilaiset, ettei niitä suurimmillakaan kompromisseilla saa samalle viivalle. Eikä olisi kumpaakaan kohtaan ollut reilua nähdä vain silloin, kun minua huvittaa, kun aina ei vaan jostain syystä kuitenkaan huvita.

Niinpä tein aikuisen naisen työn ja päästin pojan piinasta. Sitä itkufiestaa (siis omalta osaltani, nuorukainen vieräytti vain pari sydäntä sulattavaa kyyneltä) en olisi osannut odottaa. Ja tätä seuraavan päivän jahkailua ja puolittaista katumusta en todellakaan olisi osannut odottaa! Missä on ne järkevät ajatukset, joiden perusteella päätöksen lopulta tein? Missä on se helpottunut ja huojentunut olo siitä, että saa nukkua jälleen yksin omassa sängyssä? Missä on se samperin kesäflingin keveys ja sen loppumisen helppous?

Kesäkissa on aina huono idea.

large.gif

Kommentit (6)
  1. Minäkin yhdyn aikaisempiin! Nimim. ”jätetty”, joka ei vain ymmärrä.

    1. Nyt varmaan tarvittaisiin psykologi tai muu näiden kuvioiden asiantuntija selittämään tarkemmin tilannetta, mutta yritänpä jotenkin omaa ajautksen juoksuani tässä teille avata.

      Veikkaan, että omalla kohdallani se etukäteistieto ja sopimus siitä, että homma jäisi vain kesän kestävän huvittelun tasolle, vaikutti lopputulemaan melko paljon. Koska vietimme suurimman osan ajasta yhdessä esim. lomaillen ja muutenkin huolivapaana, ei se arki missään vaiheessa astunut kuvioon ja olo oli kaikinpuolin rento ja huoleton. Kuitenkin kun flingi vaan jatkui ja kun syksy ja arki saapuivat, huomasin, että en esim. töiden jälkeen aina jaksanutkaan viettää aikaa yhdessä enkä esim. pystynyt jakamaan itsestäni toiselle sitä ”arkiminää”, joka ei ehkä ole niin riemuisa, kuin lomaminä. Välillä toisen läsnäolo alkoi oikeasti ahdistaa tosi paljon ja toivoin mielummin olevani yksin. Samalla tiesin, että toinen olikin alkanut haluta suhteesta enemmän, joten pelkkä ”nähdään silloin kun huvittaa” ei olisi enää ollut reilua häntä kohtaan. Myös täysin erilaiset elämäntilanteet ja -vaiheet sekä tulevaisuuden haaveet ja tavoitteet tekivät minulle vaikeaksi kuvitella suhteelle tulevaisuutta.

      Ja vaikka nyt itse niin varma olin siitä, että en halua suhteen sen enempää syvenevän, ei se tarkoita, että tunteita ei olisi ehtinyt kehittyä. Totta kai aina jos viettää toisen kanssa paljon läheistä aikaa, tunteet syvenevät ja toiseen kiintyy. Ainakin siihen toisen läsnäoloon. Ja silloin voi olla vaikea päästää irti, vaikka olisikin täysin varma päätöksestään.

      Tämä on se, mitä meidän välillä kävi. Mutta jokainen tarina lienee erilainen, enkä valitettavasti pysty kaikenkattavaa selitystä tarjoamaan kaikkien muiden ratkaisuihin. Kivoja näistä tilanteista ei kuitenkaan saa millään ilveellä tehtyä.

      Kiitos jälleen kommenteistanne! 🙂

      1. Voiih. Voin niin hyvin samaistua sinun tilanteeseesi. Minulla on ollut pari suhdetta ja monia treffejä, joissa mies on ihmetellyt, että miksi en halua jatkaakaan yhtäkkiä, vaikka on ollut niiiin mukavaa yhdessä. Ite olen yleensä aika mielyttämisen haluinen ihminen ja en näytä kovin helposti ärtymyksen/suuttumuksen tunteita varsinkaan, jos ne johtuvat suoraan tästä henkilöstä, jonka seurassa olen. Saatan olla välillä kovinkin ahdistunut toisen seurassa, mitä toinen ei huomaa kuin ehkä siinä, että hiljenen. Olen ollut kaupan kassana ja voin olla sen päivän iloinen ja pirteä, mutta loppuillaksi kaipaankin ihan vain omaa rauhaa. En siis välttämättä ole aivan aidoimmillani näissä tilanteissa, vaikka sinänsä mukavaa olisikin ollut, minkä huomaan väsymyksenä ja yksinolon kaipuuna.

  2. Täytyy sanoa et muakin kiinnostais tietää, kun sitä on itse ollut tilanteissa joissa on esitetty ’suhteen’ loppumisen syyksi että ei toivota mitään vakavaa tai suhdetta lainkaan, vaikka kuitenkin kaikki tekeminen ja yhdessäolo on ollut hauskaa, viihdyttävää, tärkeää ja no… suhteenomaista. Ja tosiaan kun ei itse koskaan ole siinä tilanteessa ollut, kun en oo nähnyt mitään syytä olla olematta suhteessa ihmisen kanssa josta niin kovasti kuitenkin välitän ja jonka seurassa viihdyn 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *