30 päivää Lissabonissa

Iberian niemimaan valloitus on blogin kuvauksen mukaisesti jatkunut, vaikka täällä blogin puolella on vähän hiljaisempaa ollutkin.

Tänään tulee nyt tarkalleen kuluneeksi 30 päivää siitä, kun saavuimme Lissaboniin. Kaupunki oli heti ensisilmäykseltä yhtä ihana kuin odotimmekin ja kotiuduimme tänne muutamassa päivässä. Alusta saakka olo täällä on siis ollut jotenkin helppoa ja auvoisaa. Tarkoituksena on vielä palata myös Espanjaan-reissuun, sillä monista hienoista paikoista jäi vielä kertomatta. Tarkemmat muistikuvat alkavat harmittavasti jo hieman unohtua, mutta ainakin kuvia ja pientä tarinointia tiedossa.

img_4697_1.jpg

img_4828.jpg

Vaikka täällä on ehkä ollut hiljaista, niin tekemisestä ei silti ole ollut puutetta. Näin lähes kuukauden jälkeen on jo hieman haastavaa tarjota edes suunnilleen kattavaa tai edes järkevää kuvausta tehdyistä asioista. Koska tänään juhlitaan 30. päivää täällä, oikea tapa antaa kunniaa tälle merkkipäivälle lienee numeerisessa muodossa.

1

–       Mestareiden liigan futispeli (Benfica-Dortmund, 1-0)

–       Portugalin-sisäinen matka (Coimbraan). Tai ehkä puolitoista, jos lasketaan Miron ja tämän kavereiden tekemä reissu Nazareen, jossa määränpäätä ei kuitenkaan koskaan saavutettu, koska auto hajosi matkalla.

–       Virallinen pubcrawl Bairro Altossa, epävirallisia hieman enemmänkin…

–       Leffateatterikokemus (La La Land – kuulumme niihin, jotka tykkäsivät!)

–       Kotona valmistettu muutaman tunnin överibrunssi

–       Sielynmyyntimatka, ainakin Euroopan isoimpaan, ostoskeskukseen Colomboon.

2

–       Synttärijuhlat

–       Vierailua Feira da Ladra-markkinoilla (täältäkin vielä joskus kuvia)

–       Ruokamarkkinoilla käyntiä

3

–       Kiipeilyreissua

–       Surffausta

6

–       Kebab-ateriaa lähikebulasta (viimeisen kahden viikon aikana). 3,95e pitakebuateria. Juomaksi voi ottaa olutta, muito bem!

8

–       (Juoksu)lenkkiä joen vartta pitkin

20+

–       Ravintolalounaita – tai päivällisiä (kun täällä on mukamas niin kauhean paljon halvempaa, mikä ei oikeasti kaiken suhteen pidä edes ihan paikkaansa.)

–       Kahvilahetkiä

40+

–       Uusia kavereita ja tuttavuuksia

–       Kahvi- ja teekupillisia

Vielä suurempi määrä

–       Olutta ja muita alkoholiannoksia (Mirolle menee 80 prosenttia)

Sekä tietysti kaikkeen tähän väliin vielä aika kunnianhimoinen määrä graduntekoa, koulunkäyntiä ja työhommia. Ei ehkä ole siis ihme, että kuukausi on kulunut ihan siivillä!

img_4856.jpg

img_4885.jpg

img_5003.jpg

img_4756.jpg

Työ ja raha Ruoka ja juoma Matkat Opiskelu

Un menu del día, por favor!

Palataanpa hetkeksi vielä takaisin Espanjassa nautittuihin herkkuihin. Kuten aiemmin jo kirjoitimmekin, söimme mitä erilaisimpia pinchoja ja tapaksia. Nyt haluamme kuitenkin keskittyä ylistämään lounasmenuja, menu del díoja. Menu del diaa tarjottiin, toki paikasti riippuen, sekä lounasaikaan että illallisisaikaan. Molempia yhdistää se, että ne sisältävät ainakin kolme ruokalajia: alkuruoan, pääruoan sekä jälkiruoan. Ja huomatkaa, tuo alkuruoka on todellakin alkuruoka eikä alkupala. Alkuruokana (el primero) tarjottiin todella usein lautasen tai kulhollisen kokoisia annoksia erilaisia keittoja ja muhennoksia. 

menu del dia, hungry, restaurant

Ravintoloiden ”päivän listoista” löytyy siis usein kolme-neljä vaihtoehtoa kullekin annokselle. Pääruoat (el segundo) vaihtelevat hieman alueiden mukaan, mutta useaan otteeseen söimme ainakin grillattua kalaa (tai kalan), paellaa tai jotain lihaa.

spanish cuisine, espanjalainen keittiö

Jälkiruokavaihtoehtona oli lähes aina paahtovanukasta, kakkua, jäätelöä, jogurttia tai riisivanukasta. Tuo riisivanukas (arroz con leche) oli muuten aika jännä tuttavuus, sillä se oli oikeastaan kuin riisipuuroa, mutta vähän kevyempänä. Se tarjoiltiin kylmänä ja höystettiin sitruunalla ja kanelilla. Olimme aina pitäneet riisipuuroa hyvinkin suomalaisena tai ehkä skandinaavisena juttuna, joten tämä oli melko yllättävä. 

Nyt päästään parhaimpaan osuuteen: hintaan. Menu del dioja sai lounasaikaan yleensä 8-12 eurolla. Koska söimme usein niin tukevan lounaan, emme enää käyneet yleensä syömässä samanlaista settiä enää illallisella. Lisäksi illallismenu oli usein jo hieman kalliimpi eli jo yli 20 euron. Ei siis oikeasti vielä kallis, kun vertaa Suomen hintoihin ja paikat, jotka tarjosivat noita illallisia, olivat oikeasti todella siistejä, valkoiset pöytäliinat ja kynttilät –tasoa.

Poikkeuksen illallislinjaamme teimme eräässä ravintolassa Picos de Europalla, Asturian alueella. Ensimmäisenä iltana saapuessamme Benia de Onísiin olimme lähes pakotettuja valitsemaan ravintolan, joka tarjosi illallismenua. Benia de Onís oli käytännössä yhden kadun kokoinen kylä, jossa oli ainakin näin talvisaikaan auki vain kolme ravintolaa. Illallismenu kustansi 15 euroa, joka oli enemmän kuin normaalisti olimme tottuneet maksamaan. Se tarjosi kuitenkin erinomaista vastinetta rahoille ja jo pelkkä pääruoka oli tuon koko menun hinnan arvoinen. Pääruokana oli tarjolla ainakin vasikkaa, kalaa ja härän entrecoteta.

img_2465.jpg

jamon serrano, chorizo, spain

img_2485.jpg

Tämän lisäksi alkuun kuului tapaslautanen erilaisilla leikkeleillä tai kalapateeta. Ensimmäisen ruokalajin vaihtoehdot olivat erilaisia espanjalaisia patoja. Lisäksi ateriaan kuului vielä jälkiruoka tai juoma. Juomavaihtoehtoina oli iso pullo (0,75cl) joko paikallista siideriä tai viiniä. Ja tämä kaikki sisältyi siis todellakin tuohon 15 euroon. Iso suositus!

Sidreria Moreno, Plaza del Ayuntamiento, S/N, 33556 Benia de Onís, Asturia 

Koti Ruoka ja juoma Matkat