Samoilua vuoristomaisemissa Picos de Europalla
Ensimmäinen ja ainoa päivämme Picos de Europalla, Espanjan Asturiassa, valkeni aurinkoisen kirkkaana. Yöllä saapuessamme määränpäähän olimme nähneet vain auton valaiseman maantien sekä vuorten ääriviivat epäselvinä horisontissa. Nyt aamun sarastaessa näimme paikan koko komeuden: hotellihuoneemme ikkunasta avautui mitä mahtavin vuoristomaisema. Hetken ihailtuamme näkymiä, havahduimme kurnivaan nälkään ja suunnistimme hotellin ilmaiselle aamiaiselle. Pöytä notkui mitä erilaisimpia espanjalaisia herkkuja: chorizoa, serranon kinkkua, erilaisia juustoja, perunamunakasta ja valikoima makeita leivonnaisia. Löytyipä aamupalalta myös suomalaiselle paremmin tutut pekoni ja kahvi. Ei olisi voinut aamu lähteä paremmin käyntiin!
Covadongan kirkko
Päivän ohjelmaksi olimme suunnitelleet reissun Covadongan kirkolle (the Sanctuary of Covadonga) sekä kiertelyä ja kävelyä Picos de Europan-luonnonpuistoon. Heräsimme siis aamulla aikaisin, koska näkemistä ja kokemista oli paljon. Ensimmäiseksi suuntasimme auton nokan kohti kirkkoa. Tämä prinsessalinnamainen pyhättö rakennettiin 1800-luvun lopulla Neitsyt Marian kunniaksi. Vuorten ympäröimänä se on vaikuttava ja taianomainen näky. Kirkon läheisyydessä on myös kallioon upotettu luolamainen alttari, jonka alta laskee vesiputous.
Covadongan järvet Enol ja Ercina
Jatkoimme matkaa ylöspäin vuorille. Vuoristotie oli kapeaa sekä mutkittelevaa: ajoittain jännitti pysyisimmekö edes tiellä. Lehmät ja hevoset seurasivat nousuamme kohti huippua, aina 1,2 kilometrin korkeuteen. Volkkarimme selviytyi matkasta ansiokkaasti, vaikka moottori välillä huusikin uhkaavasti. Muuttuvat korkeuserot tuntuivat korvissa paineen tasautuessa. Perillä korkeuksissa odotti vuoristojono lumihuippuineen. Niiden välissä makasi kaksi kirkasvetistä järveä. Ruskea maa, siniset taivas ja järvi ja valkoiset vuoret muodostivat upean maiseman.
Ruta del Cares
Kun olimme nauttineet järvimaisemista riittävästi, suuntasimme takaisin alas laaksoon ja kohti Ruta del Caresin-vaellusreittiä. Maisemat hivelivät silmiä myös sinne ajaessamme. Ohitimme kuuluisan Naranjo de Bulnesin, joka on himoittu vuorikiipeilijöiden valloituskohde. Haasteen asettaa se, että sinne joutuu ensin vaeltamaan pitkän matkan. Perillä ei ole mahdollisuutta vuokrata kiipeilyvarusteita, joten ne on kuljetettava mukana vaelluksella. Tämä tekee suorituksesta tavallista fyysisemmän. Näimme kuitenkin vuoren niin kaukaa, että meille se näyttäytyi lähinnä nyppylänä.
Vaellusreitti toi mieleemme elävästi Taru Sormusten herran ja Frodon ja Samin seikkailut Mordorissa. Matka ei suinkaan ollut yhtä pimeä, mutta vuorien karu ulkomuoto muistutti kovasti klassikkotrilogian maisemia. Reitti olisi ollut yhteen suuntaan 12 kilometriä ja saman verran takaisin eli yhteensä 24 kilometriä. Tiukan aikataulumme takia emme ehtineet neljää kilometriä pidemmälle. Tämä vei meiltä aikaa noin kaksi tuntia, sillä kulkemamme reitin osa oli lähinnä pelkkää nousua ylöspäin.
Päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja siitä on vaikea löytää kritisoitavaa. Ainoa asia mitä jäimme harmittelemaan, oli rajallinen aika. Eli jos ajatuksena on vaeltaa enemmänkin, on syytä varata myös useampi päivä aikaa. Vaikka kohteet eivät ole maantieteellisesti niin kaukana toisistaan, ajaminen on hieman hitaampaa maaston takia. Liikkumiseen on erittäin suositeltavaa varata auto ja se tekee myös tähän luonnonpuistoon tutustumisesta kätevämpää ja myös helpompaa, mikäli esimerkiksi aiempaa vaelluskokemusta ei juuri ole.