Keisarin uusperhe – ajatuksia uusperheestä

Uskon, että parisuhde joutuu näissä kokoonpanoissa äärimmilleen, ja jos se ei ole vahva, ei tulevaisuutta todennäköisesti ole.

Kun tutustuin mieheeni, en juuri tuntenut uusperheitä. Kaikki oli minulle uutta ja ensiajatukseni olivatkin todella positiiviset. Tuntui oikeastaan ihanan vapauttavalta, ettei minulla ollut mitään ennakkokäsityksiä uusperheistä. Ainoa asia, mitä mieleeni tuli, oli että lapsi tai lapset edellä.

Voi kun ihmissuhteet olisivatkin niin yksinkertaisia. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen tavannut useamman mimmin, joka elää samanlaisessa tilanteessa kuin itse: seurustelee miehen kanssa, jolla on aikaisemmasta suhteesta lapsi tai lapsia. Se katse, empatia ja ymmärrys mikä syntyy mimmien kesken, on uskomaton. Se tuntuu melkein siltä, kun jakaisi jonkinnäköistä salaista tietoa, mitä kukaan, joka ei ole tilannetta kokenut, voi ymmärtää.

En oikeastaan tiedä mitä ajattelen uusperheistä, mutta kokemuksen perusteella, siihen kuuluu yksi isoimmista tunneskaaloista, mitä olen kokenut. Usein parisuhde näissä kokoonpanoissa joutuu äärimmilleen, ja jos se ei ole vahva, ei yhteistä tulevaisuutta todennäköisesti ole. Kuitenkin jokaisen kokemus on henkilökohtainen ja varmasti tapoja olla uusperheessä on niin monta kuin siinä eläviä perheitäkin.

Meillä suhteen alku oli todella ihana ja meillä synkkasi nopeasti mieheni lapsen kanssa. Kuitenkin pikkuhiljaa parisuhteen eteneminen ja vakavoituminen alkoi vaikuttaa suhteeseeni lapseen.

Saatoin joskus suhteen alkuvaiheessa kuulla jonkun puhuvan minusta äitipuolena. En ole koskaan ajatellut itseäni äitipuolena. Ja jos joku on joskus erehtynyt niin sanomaan, olen korjannut heidät ”en ole kenenkään äitipuoli”. Satun vaan asumaan saman katon alla lapsen kanssa, joka ei ole minun. En ole koskaan pitänyt sanasta äitipuoli – siinä on niin paljon negatiivista latausta. Onneksi kuitenkin mieheni lapsi kutsuu minua nimelläni tai lempinimilläni. Koska lopulta, kuten Rauha kertoo Äitiyden jälki –kirjassa, myös minä olen mieluummin kokonainen itseni, kuin puolikas jotakin.

Vaikka suhteeni äitipuoli-sanaan on melko negatiivinen, suhteeni mieheni lapseen on todella lämmin. Vietämme aikaa yhdessä ja parhaat hetket hänen kanssaan ovatkin niitä, jolloin olemme ihan vaan kahdestaan.

Eniten omaan suhtautumiseeni uusperheeseen on vaikuttanut unelmani saada omia lapsia. Sain nopeasti mielikuvan, että mieheni pitää lapsista, joten koin tämän meitä yhdistävänä asiana. Muistan, mieheni kysyneen minulta jo suhteen alussa haluaisinko omia lapsia – haluaisin, muistan vastanneeni ujosti. Kysymys tuntui kuitenkin jostain syystä vieraalta ja kaukaiselta.

En silloin ymmärtänyt, ettei asia tulisi olemaan niin yksinkertainen. Olihan hän kokenut jo lapsensaannin jonkun muun kanssa – ja päälle vielä saanut huonot muistot raskausajasta ja vauvavuodesta. Olen jutellut psykologiystäväni Riikan kanssa aiheesta. Hänen mukaansa on hyvin yleistä, että eronneet miehet kokevat vahvan isyyden epäonnistumisen tunteen. Pelkoon liittyy vahvasti se, että näillä miehillä on iso kynnys perheen perustamiselle – vaikka he eivät välttämättä itse tiedostaisi asiaa. Minulle kävi juuri näin, vaikka en olisi osannut odottaa sitä ollenkaan.

Täytettyäni kolmekymmentä, minulla nousi halu saada omia lapsia. En kuitenkaan ymmärtänyt ollenkaan mitä joutuisin kokemaan miehen kanssa, jolla on jo lapsi edellisestä suhteesta. Vaikka olimme puhuneet lapsista, vasta itse raskaus nosti miehelläni kaikki vanhat käsittelemättömät asiat pintaan. Alkuraskaudessa mieheni pelko ja yksinäisyyden tunne varjosti omaa mieltäni. Aika oli minulle todella rankkaa ja jouduinkin käsittelemään asiaa hyvin pitkään. Se yksinäisyyden tunne raskausaikana on yksi asia, joka sai minut aloittamaan tämän blogin kirjoittamisen. Uskon, etten ole ainoa, joka käy läpi elämässä yllättäviäkin käänteitä, joita ihmissuhteet tuovat mukanaan. Ja sen takia mielestäni on tärkeää pystyä jakaa kokemuksia niin, ettei ihminen jää aivan yksin omien ajatustensa kanssa.

Jokainen uusperhe, parisuhde ja ihmissuhde on omanlaisensa ja tämän takia puhun vain omasta kokemuksestani. Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia teillä on uusperhekuvioista?