Miniloma

”Raina” täällä moi. Opiskelut ihan oikeasti koulussa alkaneet ja siinä sivussa meni ristimänimikin uusiksi 😉 Ryhmäjako tehty projektia varten ja hyvälle vaikuttaa. Motivaatio korkealla ja onneksi myös muilla ryhmäni jäsenillä tuntuu olevan. Suunnitelmallinen aikataulu saatiin naputeltua valmiiksi ja nyt tarvittas enää tyyppi, joka puhuu Papimentua. Anyone?

Ennen koulun aloitusta meillä oli viikko aikatauluttamatonta elämää, ja hypättiin bussiin ja otettiin ekaksi määränpääksi Bryssel. Brysselin sää ei toivottanut jäätävällä tuulellaan kovin tervetulleeksi, mutta muuten kaupunki oli kaunis! Pikkukujat ja loivat mäet mutkitteli keskustaa ja joka kulmalta sai vohvelia ja ranskiksia. Koska aikaa oli vain pari päivää, ei otettu paineita siitä, mitä kaikkea ehditään katselemaan. Ja koska olut maassa oltiin, tavoitteeni oli nautiskella elämäni eka kokonainen olut sekä syödä belgialaisten suurta herkkua ’Moules et frites’ eli ranskalaisia ja simpukoita. Molempii tavoitteisiin pääsin, joskin oluena join kirsikkaolutta ja se on tällä hetkellä ihan lempparia!! Simpukoitakaan en ole aiemmin syönyt, enkä pysty arvioimaan, olikovatko ne herkkuja vai ei. Aika outoja.

Eniten Brysselissa aiheutti pahaa oloa kymmenet tai sadat kerjäläiset koirineen ja itkemättömien vauvojen kanssa. Kipaistiin myös ”torikirpparilla” heti keskustan kupeessa. Kirpputori oli sekava, paljon täynnä roskaa ja olisi todella vaatinut hermoja kaivella sieltä aarteita. Maku meni myös siinä kohtaa, kun pöydille nosteltiin tavaraa sitä mukaan kun saatin hälyttimet murrettua vaatteista irti. 

Rakennukset oli niin kauniita. Bryssel on kyllä näkemisen arvoinen paikka noista epäkohdista huolimatta.

IMG_8432.JPG

IMG_8434.JPG

IMG_8444.JPG

IMG_8449.JPG

IMG_8451 (1).JPG

IMG_8469.JPG

IMG_8477.JPG

IMG_8482.JPG

IMG_8485 (2).JPG

Brysselistä jatkettiin matkaa takaisin Hollanin puolelle ihan eteläosaan, omaan pikku sopukkaan, Maastrichtiin. Maastricht oli kanssa niiiiiiiin kiva! Ihana ”pikkukaupunki” (120 000asukasta). Pikkukaupungin likalle tuli hyvin kotoinen fiilis! Maastricht eroaa täysin Hollannin yleisestä tunnelmasta, ja kaupungissa erottaa selvästi Belgian läheisyyden. Molemmat hotellit sekä Brysselissä että Maastrichtissa olivat iloiseksi yllätykseksi korottaneet varatun huoneluokan. Maastrichtissa hotellin henkilökunta oli myös yltiöihanaa ja ystävällistä! Saavuttiin keskiviikkona myöhään, ja kaupungissa oli jonkinmoiset karnevaalit meneillään. Tuli vaikka minkälaista ötökkään vastaan! Maastrichtissa aika kului yleiseen haahuiluun, terasseilla kahvitellessa ja maisteltiin siellä myös reissun eka Kapsalon -annos, vaikka se virallisesti taitaa olla Rotterdamin herkku. Kapsalon kuulostaa minun korvaani yltiörasvaiselle ”mättöpäivän” ruualle: annos kootaan kuppiin, johon pohjalle laitetaan ranskalaiset, niiden päälle lihaa (döner kebab tms) ja kuorrutetaan Gouda- juustolla. Annos grillataan/ lämmitetään, kunnes juusto on sulanut ja päälle lisätään vielä salaattia, kurkkua yms. vihanneksia. Mutta olihan se hyvvää, vaikka koko 1800kcal ei ihan uponnutkaan kokonaan!

Vielä ennen lähtöä piipahdettiin perjantain markkinoilla, mutta sadesää laski vähän tunnelmia. Alla Maatrichin taltioinnit. Nyt me karataan Leideniin Seljan kamun tykö illanviettoon, loistavaa viikonloppua räntäsateeseen tyypit <3

IMG_8491.JPG

IMG_8495.JPG

IMG_8497.JPG

IMG_8512.JPG

IMG_8514.JPG

IMG_8526.JPG

IMG_8528.JPG

 <3 Riina

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu

#PRAYFORPARIS

En uskonut kirjoittavani aiheesta. Tänään on ollut kuitenkin koskettava ja surullinen päivä. Eilen illalla palattiin Haagin kotiin reissultamme. Hollanti -ystävämme laittoi illasta viestiä kysyäkseen reissumme kulusta. Kerrottiin, että alkuperäiset suunnitelmat matkasta Bryssel-Pariisi-Antwerpen muuttui Brysselin ja Maastrichin läpikäymiseen. Saimme vastauksen ”Lucky you didn’t go to Paris because a half hour ago a man shot in a street..” Tässä vaiheessa uhreja oli 18 ja useita haavoittuneita. Illalla unen päästä oli vaikea saada kiinni. Päivitin jatkuvasti uutisia. Alkuperäisten matkasuunnitelmien toteutuessakaan emme olisi olleet tuolloin enää Pariisissa. 

Olen kamalan surullinen uhrien ja omaisten puolesta. Olen surullinen syyttelystä, joka ei koske iskujen tekijöitä. Olen surullinen, että maailmassa on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen päättää jonkun toisen elämä. Olen surullinen ”mitäs minä sanoin” -asenteesta ja tilanteen suorasta liittämisestä pakolaistilanteeseen. Tiedän, että ajatukseni ovat osin naiiveja. En silti pääse niistä eroon. Sytytän yhtä naiivisti kynttilän ja yritän ymmärtää maailmaa, jossa elämme. 

”Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä: vain valo voi tehdä sen.

Viha ei voi karkottaa vihaa: vain rakkaus voi tehdä sen.” 

— Martin Luther King Jr.

 

Palaan iloisempien reissukuvien kanssa pian, kunhan aika on sopivampi

<3 Riina

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään