Tuulimyllyjä

Huh, on vihdoin aika huokaista! Ensimmäinen projekti on saatu loppujen lopuksi kunnialla kannustavien ja hyvien palautteiden kera valmiiksi. Tunteiden kirjo projektia tehdessä ehti vaihdella ilosta ja onnistumisen tunteista turhautumiseen ja ärsyyntymiseen. Ja taisihan tuossa parit yöuntekin mennä. Mutta luulen kuitenkin, että näiden tunteiden läpikäyminen valmistaa ottamaan vastaan saman tunneskaalan opinnäytetyön edetessä. Hollantilaiset ovat suoria puheissaan, eivätkä kiertele ilmaistessaan itseään ja se tuli aluksi vähän yllätyksenäkin! Kasvotusten kaikki on sujunut hyvin ja yhteisymmärryksessä kaikkien kanssa. Kirjoitettu kieli voi olla kuitenkin täräkämpää matskua! Mutta niin kuin yleensäkin, lopussa kiitos seisoo ja tästä voi jatkaa hyvillä mielin ensi viikolla alkavaan Global Health – opintokokonaisuuteen. 

Global Health -opinnot vastaavat ennakko-odotusten perusteella melko lailla Savonian hankeopintoja ja opinnot toteutetaan yhteistyössä toimeksiantajana toimivan yrityksen kanssa. Vaihtoehtoja toimeksiantajista ja aihepiireistä oli 12 ja nappasin itse aiheen liittyen diabetekseen. Meidän ryhmän työ toteutetaan yhteistyössä ainoan Bonairen saarella toimivan  ravitsemusterapeutin kanssa. Ryhmän tapaamme vasta ensi viikolla. ja työn edetessä avaan projektia enemmän. Mielenkiinnolla odotan projektin alkamista! 

Nanna ystäväni kipaisi muutaman päivän visiitillä Hollannissa. Vietettiin päivä Amsterdamissa: käveltiin läpi ristiriitaisin tuntein punaisten lyhtyjen alue, suuniteltiin vierailua Anne Frankin taloon ( jonot olisivat olleet kuulemma lyhyet, vain noin tunnin) sekä tutustuttiin tällä hetkellä Amsterdamissa olevaan Body Worldiin. Toinen päivä kului kokonaisuudessaan Kinderdijkissä tuulimyllyjen parissa ja paluumatkalla ehkä ensimmäiset ”oikeat” hollantilaiset pannarit nauttien. Sunnuntaina otettiin ilo irti Haagista ja pyörähdettiin viettämässä päivää rannalla paikallisten seassa sekä käveltiin halki täällä olevan ”metsän”. Tänään aamulla saatoin Nannan Schipoliin menevään junaan ja likka jatkaa omaa reissuaan eteläisimmillä mailla 🙂 

Meillä on kuluva viikko aikaa ottaa ilo irti Hollannin loistavasta sijainnista ja lähteä nauttimaan naapurimaiden antimista. Huomenna on tarkoitus hypätä bussiin ja katsotaan mihin kohteeseen päädymme! Tällä hetkellä aamukampaa lasketaan Jarin vierailuun ( jäljellä 17 piikkiä <3). Seuraava kampa onkin sitten joulukampa! Käytiin hakemassa Ikeasta glögiä joulun odotuksen helpottamiseksi. 

Mitä muuta olen ajatellut viime viikkoina?

  • Miten maassa, jossa kannabis on laillista ja buranaa saa karkkihyllyn vierestä, tarvitaan resepti hydrocortison -voiteelle?
  • Suomen luonto on parasta. 
  • T-paita kelit marraskuussa; ei huono!
  • Muutama hollantikamu, jotka asuu tunnin päässä Amsterdamista, on käynyt siellä kerran. Miksi mun on ihan mahdoton käsittää sitä?!
  • Suomen uutiset possujen kiusaamisesta on uponneet. Aion vähentää lihan syöntiä.

Lopuksi koottuna viime päivät, tuulimyllyt ja ystävät! Kaikki ei-puhelin -kuvat ovat Seljan ottamia! 

IMG_8334.JPG

IMG_8343.JPG

IMG_8355.JPG

IMG_8365.JPG

IMG_8402.JPG

IMG_8399.JPG

IMG_8421.JPG

IMG_8422.JPG

IMG_8375.JPG

IMG_8388.JPG

<3 Riina

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Opiskelu

Sparin grillisipsit ja synnytysharjoituksia

Viimeisistä kuulumisista näyttää vierähtäneen muutama viikko. No hätä, hyvin meillä luistaa! Muutaman viimeksi kuluneen viikon aikana ollaan otettu osaa kahdelle erilaiselle kurssille, jotka on suunnattu raskaana oleville pariskunnille. Ollaan mm. opittu hyssyttely keinoja itkeville vauvoille, tiedetään perusteet hollantilaiseen rokotusohjelmaan sekä kuinka vaippaihottumaa voi ehkäistä. Tiesittekö, että kaikki maailman vauvat puhuu yhteistä kieltä puolivuotiaaksi asti (Dunstan baby language)? Lisäksi olen ollut mannekiinina ähisemässä (=harjoitellut synnytyksen aikaisia hengitystekniikoita) kuuden odottavan pariskunnan edessä eri synnytysasennoissa ja venyttänyt jalkoja niin pitkälle kun farkut antoivat tilaa. Nämä em. kurssit liittyvät siis Childbirth Class Gale -yritykselle tällä hetkellä työstämäämme projektiin. Kyseiset kurssit ja projekti ovat olleet loistava keino valmistautua keväällä ihan oikeasti alkaviin kätilöopintoihin. Olen ehtinyt projektin työstön aikana nähdä noin sata eri unta raskaana olemisesta. Oletan, että ympärillä pyörivät raskaana olevat perheet antavat tälle aihetta. Yhdessä unessani synnytykseen menoa jonotettiin vuoronumeroin. Siinä ovella mietin, että olikohan tää nyt ollenkaan hyvä idea, että miten sitä nyt voi enää matkustellakkaan… Toisessa unessa ystäväni sai lapsen, eikä imettäminen meinannut onnistua. Päädyimme unessa vaihtoehtoon, että kannattaa nukkua mahallaan, jolloin maito varmasti alkaa itsestään valumaan. Että tervetuloa vaan kaikki synnyttävät kamut, kyllä musta vielä hyvä kätilö tulee! 

Kouluasioiden rinnalla olen saanut kylään jo ensimmäiset ihanat vieraani. Viime viikolla koti-ikävää turrutettiin viinin äärellä ja keilaten ja ihan vaan hengaillen muutaman vierailevat ystävän kanssa. Kipastiin ilta Amsterdamissa ja illan päätteksi totesin, ettei junat kulje kotiin. Pääsinkin Kristan kaikkuun unille. Oli niin mukavaa, kiitos käynnistä Krista (ja oli se toinenkin vieras ihan kiva, haha)!

Yhtenä päivänä päiväkävelyllä keskustassa löydettiin Spar! Ensimmäinen asia mitä pystyin ajattelemaan tuon legendaarisen logon nähtyäni oli Sparin grillisipsit. Lapsena suurinosa kesän viikonlopuista vietettiin Huutokosken mökillä. Silloin Varkauden Abc:n paikalla palveli vielä R-Kioski, Spar sekä säännöllisesti vaihtuva ”vaatekauppa”. Arkisin Sparista pistäydyttiin ostamaan liian usein koulumatkalla kermamunkki ja Ärrältä Spice Girls -tikkarit. Ja viikonloppuisin hain aina Sparista grillisipsi pussin. Ja vastaavia sipsejä ei ole muilla merkeillä. Voi että ne maistui hyville taas, ja ihan samalta kun ennenkin!

Olen vihdoin päässyt lähes normaaliin arkirytmiin ja käynyt keventämässä mieltä juoksulenkeillä. Kuvittelin viime kesän puolikkaalle tähtäävien jolkottelujen jälkeen, että on ihanaa päästä lenkille ihan ilman minkäänlaisia ohjelmia ja vapailla sykkeillä. Pöh! Kaksi juoksua ja pyysin jo Jaria lähettämään minulle alkuperäiset treeniohjelmat. Eilen testasin rantalenkkiä Schveningenissä ja oli huippua! Polvet tykkäsi pehmeästä alustasta ja mieli rentoutui meren kohinaan. 

dE Bijenkorfilla (Stockmannin tyyppinen) ovat laittaneet jo jouluosaston valmiiksi. Kivaa! Ensimmäiset suklaapukit tuli myös kauppoihin jo meidän ekan viikon aikana täällä. Sillon iski ensimmäiset joulufiilikset. Ja faktat itselle siitä, että joulu on Suomessa, siellä missä on perhe ja ystävätkin. Tällä hetkellä siis vilkuilen lentoja joulubreikille kotiin! Joulu tulee vähän hassuun aikaa meidän vaihdon suhteen, koska sen jälkeen on jäljellä enää tammikuu vaihtoaikaa. Toisaalta, saadaan ensimmäinen tavaralasti vietyä kotiin jo joululta…. 😉 

Alla kännykän kuulumiset muutaman viikon takaa, palataan!

 

IMG_20151023_191511.jpg

IMG_20151020_182733.jpg

20151020_182529.jpg

20151020_182618.jpg

20151020_182301.jpg

20151020_182308.jpg

20151020_182057.jpg

20151020_184432.jpg

IMG_20151013_171533.jpg

IMG_20151011_151237.jpg

IMG_20151023_151014.jpg

<3 Riina

 

Suhteet Oma elämä Opiskelu