Viimeisistä kuulumisista näyttää vierähtäneen muutama viikko. No hätä, hyvin meillä luistaa! Muutaman viimeksi kuluneen viikon aikana ollaan otettu osaa kahdelle erilaiselle kurssille, jotka on suunnattu raskaana oleville pariskunnille. Ollaan mm. opittu hyssyttely keinoja itkeville vauvoille, tiedetään perusteet hollantilaiseen rokotusohjelmaan sekä kuinka vaippaihottumaa voi ehkäistä. Tiesittekö, että kaikki maailman vauvat puhuu yhteistä kieltä puolivuotiaaksi asti (Dunstan baby language)? Lisäksi olen ollut mannekiinina ähisemässä (=harjoitellut synnytyksen aikaisia hengitystekniikoita) kuuden odottavan pariskunnan edessä eri synnytysasennoissa ja venyttänyt jalkoja niin pitkälle kun farkut antoivat tilaa. Nämä em. kurssit liittyvät siis Childbirth Class Gale -yritykselle tällä hetkellä työstämäämme projektiin. Kyseiset kurssit ja projekti ovat olleet loistava keino valmistautua keväällä ihan oikeasti alkaviin kätilöopintoihin. Olen ehtinyt projektin työstön aikana nähdä noin sata eri unta raskaana olemisesta. Oletan, että ympärillä pyörivät raskaana olevat perheet antavat tälle aihetta. Yhdessä unessani synnytykseen menoa jonotettiin vuoronumeroin. Siinä ovella mietin, että olikohan tää nyt ollenkaan hyvä idea, että miten sitä nyt voi enää matkustellakkaan… Toisessa unessa ystäväni sai lapsen, eikä imettäminen meinannut onnistua. Päädyimme unessa vaihtoehtoon, että kannattaa nukkua mahallaan, jolloin maito varmasti alkaa itsestään valumaan. Että tervetuloa vaan kaikki synnyttävät kamut, kyllä musta vielä hyvä kätilö tulee! 

Kouluasioiden rinnalla olen saanut kylään jo ensimmäiset ihanat vieraani. Viime viikolla koti-ikävää turrutettiin viinin äärellä ja keilaten ja ihan vaan hengaillen muutaman vierailevat ystävän kanssa. Kipastiin ilta Amsterdamissa ja illan päätteksi totesin, ettei junat kulje kotiin. Pääsinkin Kristan kaikkuun unille. Oli niin mukavaa, kiitos käynnistä Krista (ja oli se toinenkin vieras ihan kiva, haha)!

Yhtenä päivänä päiväkävelyllä keskustassa löydettiin Spar! Ensimmäinen asia mitä pystyin ajattelemaan tuon legendaarisen logon nähtyäni oli Sparin grillisipsit. Lapsena suurinosa kesän viikonlopuista vietettiin Huutokosken mökillä. Silloin Varkauden Abc:n paikalla palveli vielä R-Kioski, Spar sekä säännöllisesti vaihtuva ”vaatekauppa”. Arkisin Sparista pistäydyttiin ostamaan liian usein koulumatkalla kermamunkki ja Ärrältä Spice Girls -tikkarit. Ja viikonloppuisin hain aina Sparista grillisipsi pussin. Ja vastaavia sipsejä ei ole muilla merkeillä. Voi että ne maistui hyville taas, ja ihan samalta kun ennenkin!

Olen vihdoin päässyt lähes normaaliin arkirytmiin ja käynyt keventämässä mieltä juoksulenkeillä. Kuvittelin viime kesän puolikkaalle tähtäävien jolkottelujen jälkeen, että on ihanaa päästä lenkille ihan ilman minkäänlaisia ohjelmia ja vapailla sykkeillä. Pöh! Kaksi juoksua ja pyysin jo Jaria lähettämään minulle alkuperäiset treeniohjelmat. Eilen testasin rantalenkkiä Schveningenissä ja oli huippua! Polvet tykkäsi pehmeästä alustasta ja mieli rentoutui meren kohinaan. 

dE Bijenkorfilla (Stockmannin tyyppinen) ovat laittaneet jo jouluosaston valmiiksi. Kivaa! Ensimmäiset suklaapukit tuli myös kauppoihin jo meidän ekan viikon aikana täällä. Sillon iski ensimmäiset joulufiilikset. Ja faktat itselle siitä, että joulu on Suomessa, siellä missä on perhe ja ystävätkin. Tällä hetkellä siis vilkuilen lentoja joulubreikille kotiin! Joulu tulee vähän hassuun aikaa meidän vaihdon suhteen, koska sen jälkeen on jäljellä enää tammikuu vaihtoaikaa. Toisaalta, saadaan ensimmäinen tavaralasti vietyä kotiin jo joululta…. 😉 

Alla kännykän kuulumiset muutaman viikon takaa, palataan!

<3 Riina