#PRAYFORPARIS

En uskonut kirjoittavani aiheesta. Tänään on ollut kuitenkin koskettava ja surullinen päivä. Eilen illalla palattiin Haagin kotiin reissultamme. Hollanti -ystävämme laittoi illasta viestiä kysyäkseen reissumme kulusta. Kerrottiin, että alkuperäiset suunnitelmat matkasta Bryssel-Pariisi-Antwerpen muuttui Brysselin ja Maastrichin läpikäymiseen. Saimme vastauksen ”Lucky you didn’t go to Paris because a half hour ago a man shot in a street..” Tässä vaiheessa uhreja oli 18 ja useita haavoittuneita. Illalla unen päästä oli vaikea saada kiinni. Päivitin jatkuvasti uutisia. Alkuperäisten matkasuunnitelmien toteutuessakaan emme olisi olleet tuolloin enää Pariisissa. 

Olen kamalan surullinen uhrien ja omaisten puolesta. Olen surullinen syyttelystä, joka ei koske iskujen tekijöitä. Olen surullinen, että maailmassa on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen päättää jonkun toisen elämä. Olen surullinen ”mitäs minä sanoin” -asenteesta ja tilanteen suorasta liittämisestä pakolaistilanteeseen. Tiedän, että ajatukseni ovat osin naiiveja. En silti pääse niistä eroon. Sytytän yhtä naiivisti kynttilän ja yritän ymmärtää maailmaa, jossa elämme. 

”Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä: vain valo voi tehdä sen.

Viha ei voi karkottaa vihaa: vain rakkaus voi tehdä sen.” 

— Martin Luther King Jr.

 

Palaan iloisempien reissukuvien kanssa pian, kunhan aika on sopivampi

<3 Riina