Mieleni vaeltaa Sunprime Pearl Beachille…

Edellisessä kirjoituksessani kerroin kahdesta hyvin eri tyyppisestä matkasta, jotka teemme puolisoni kanssa tänä vuonna. Mainittua tuli myös, että lipeän hekumoimaan pääni sisällä kaukomatkan sijasta eurooppalaista rantalomakohdetta, koska sen ajattelu ei ole yhtään työlästä -toisin kuin Japanin, joka vaatii ennakkoon jonkin verran opiskelua.

Lähden kumppanini kanssa Kreikan Kos’lle vasta syksyllä, mutta levittäessäni humektania pakkasen kuivattamalle iholleni, mieleni karkaa haaveilemaan drinkkilasista uima-altaan reunalla. Tästä syystä omistan tämän blogitekstin Kos’n matkan ennakkohehkutukselle.

 

Mainosmeilit lentävät lähes aina suoriltaan roskapostikansioon, mutta Tjäreborgin lähettämän sähköpostin avasin. Parempaa mainostekstiä ei liene olemassakaan: ”205 päivää  lähtöön” (tänään jokunen päivä vähemmän).

Rantaloman varaaminen lähti käyntiin ystäviemme kysyessä meitä mukaansa lokakuiseen Lontooseen. Olin jo pitkään haikaillut seesteisen hemmotteluloman perään kultaseni kanssa ja siinä vaiheessa, kun mietimme,  paljonko rahaa Lontooseen uppoaisi, vaihdoimme kurssin hiekkarannalle.

Valintamme osui pitkän pähkäilyn ja vertalujen jälkeen Kreikan Kosiin. Pääpaino valintaa tehdessämme oli kohdemaiden ja ajankohdan jälkeen hotellilla; tahdoimme nimittäin varata romanttisen viikon rauhallisesta aikuisille suunnatusta hotellista. Selasimme ensin läpi Mallorcan vaihtoehdot, mutta onneksi puolisoni keksi jossain vaiheessa tsekata myös Kreikan tarjonnan ja napakymppi löytyi Kos’lta.

Meidän hotellimme on Sunprime Pearl Beach Kos’n kohteessa Marmari & Tigaki.

 

 

Kuten esimerkiksi Aurinkomatkoilla ja TUIlla, myös Tjäreborgilla on tarjolla K16/K18-hotelleja. Tjäreborgilla nämä aikuisille suunnatut hotellit kulkevat nimellä Sunprime hotels.

Aikuisten hotelleista on noussut aika ajoin nettipalstoilla kalabaliikki sekä puolesta että vastaan. Tosin omasta mielestäni aiheen herättämät tunteenpurkaukset ovat rauhoittuneet ajan myötä, kun koseptista on tullut tavallisempi ilmiö myös suomalaisille.

Itse rakastan vain aikuisille suunnattuja kylpylöitä ja ajatusta K18-hotellista (en ole sellaisessa aiemmin ollut). Olen elämäni aikana viettänyt paljon vapaa-aikaani eri ikäisten mukuloiden seurassa ja olen nauttinut lasten ilosta niin Ti Ti Nalle-konserteissa kuin vesihuvipuistoissakin. Mutta silloin, kun haluan rauhoittua -saati olla romanttinen- kuvaan kuuluu jotain muuta kuin pienokaisten riemunkiljahdukset.

Classic Pool Room: Kauniit ja mukavat kahden hengen huoneet, joista pääsy uima-altaaseen.

Kun aloimme realisoida haavetta hiekkarantamaalomasta, ensimmäinen ajatuksemme oli saada hotellihuone, josta olisi suora pääsy uima-altaaseen. Olimme kuukausia aiemmin ihailleet tällaisia ”swim-up”-huoneita netissä ja kuvat syöpyivät kummankin alitajuntaan. Kävimme vaihtoehtoja läpi, mutta aina tökki joko liian korkea hinta tai tunnelma. Päätimme luopua tästä unelmasta, kunnes armahaiseni laajensi kategoriaa Mallorcan ulkopuolelle ja löysimme Kreikan mahdollisuudet. Sunprime Pearl Beachin huone uima-allasmahdollisuudella oli täydellinen emmekä sen löydettyämme enää etsineet mitään muita vaihtoehtoja.

 

Sunprime Pearl Beach-hotelli sijaitsee kilometrien pituisella Marmarin hiekkarannalla. Erityisesti sanaparit ”rauhallinen tunnelma” ja ”viettää leppoisia lomapäiviä” vetivät meitä puoleensa kohdetta etsiessämme. Tärkeitä seikkoja olivat pääsy uimarannalle sekä mahdollisuus kävellä jonkinlaiseen keskustaan, mistä löytäisimme illallisravintoloita. Shoppailu ei ole meille tärkeää, joten ruokakauppaa lukuun ottamatta ostosmahdollisuuksilla ei ole meille niin väliä. Erilaisten pienien retkien tekeminen sen sijaan on oleellista.

Tarkoitus on lipua omasta paratiisistamme käymään ainakin Kos’n kaupungissa. Minua kiinnostaa kaupungista löytyvä Antiikin parantola Asklepieion sekä Casa Romana, joka on ykistyiskohtia myöten restauroitu roomalaishuvila. Hippokrateen puun voi sen sijaan unohtaa, sillä asiantuntijoiden mukaan se on istutettu vasta Hippokrateen kuoleman jälkeen

Tjäreborg tarjoaa myös valmiita retkiä, jotka pystyy varaamaan jo ennen matkaa. Tarjolla olisi esimerkiksi kolmen saaren saarihyppely tai käynti tulivuorisaari Nissyros’lla. Myös vierailu Zian vuoristokylässä kiehtoo. Matkalla ohitetaan muutakin maaseutua ja puolipäiväretkeen kuuluu käynti paikalllisella viinitilalla.

Lisäksi Turkin puolelle Bordurimiin olisi mahdollista tehdä retki, mutta passin kanssa sohlaaminen kesken lomaa ei huvita (emmekä halua Turkkiin muutenkaan).

Tarjolla olisi myös jeeppisafari sekä sukellusretki, mutta itseeni vetoavat tällä erää rauhallisemmat vaihtoehdot (kuka on yllättynyt 😉 ?). Vesihuvipuisto Lidon jätän puolestaan lapsiperheiden haltuun.

”Kreikkalaisessa illassa” saisi nauttia kreikkalaisesta kansantanssista ja retken kuvauksen mukaan ”mekin saamme tilaisuuden tanssia kreikkalaisittain.” Nope, ei kiitos. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka eivät tahdo ottaa osaa peleihin ja leikkeihin saati tulla kiskotuksi lavalle pelleilemään. 😀

kuvituskuva blogiin.jpg

Tuliaisia hiekkarantamatkaamme varten

Isäni ja hänen vaimonsa palasivat juuri omalta hiekkarantamaalomaltaan (tai oikeastaan se oli heille laitesukellusloma). Saimme puolisoni kanssa heiltä tuliaisina pyyhenipsut, jollaisia kuulemma moni käytti tuulisella rannalla. Näiden isojen pyykkipoikien ansiosta rantapyyhkeet pysyvät kiinni aurinkotuolissa eikä tuuli vie niitä mennessään.

Taidan tehdä omasta pyykkipojasta stressilelun matkaan saakka. Voin napsutella sitä aina silloin, kun tarvitsen todellisuuspaon uima-altaan reunalle. Tosin sen myötä on mahdollista, että pyykkipoika on säpäleinä syksyyn mennessä. 😀

Kokemuksia saa jakaa:

Oletko lomaillut ”adults only”-hotellissa? Onko Kos’n kohde Marmari ja Tigaki sinulle tuttu?

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään Höpsöä

Uhkakuvasuuntautunutta matkahaaveilua

Yritän tietoisesti välttää lillumasta liikaa pääni sisällä hamassa tulevaisuudessa, mutta kyllä se vain piristää, kun kesken ankeaa työpäivää mieleen muistuu mainoskuva varatusta hotellista. Tuollaisesta ilahduttavasta muistikuvasta sai alkunsa blogiteksti, jonka päädyin jakamaan kahteen osaan. Haavematkailukin on elämyksellistä ja vähintään itsensä ilahduttamista.

 

Olemme tänä vuonna lähdössä aviopuolisoni kanssa kahdelle hyvin erilaiselle ulkomaan matkalle. Emme viime vuonna pystyneet tekemään häämatkaa, joten tänä vuonna otamme vahingon takaisin ja toteutamme yli kymmenen vuotta kestäneen haaveeni matkustaa Japaniin. Japaniin mukaan lähtee myös ystävämme ja seikkailemme keväällä sekä Kiotossa että Tokiossa yhteensä yhdeksän päivän verran. Syksyllä vietämme kahdestaan hedonistisen viikon Kreikassa Kos’lla.

 

Koska puolisollani ei ole ollut vuosiin mahdollisuutta pitää paria päivää pidempiä lomia (poikkeuksena viikon mittainen Menorcan matka vuonna 2017), olemme tähän asti panostaneet kotimaan matkailuun ja staycationeihin –ja toki panostamme niihin jatkossakin; minulle kotimaan matkailu on yhtä arvokasta lomailua kuin rajojen ulkopuolellakin tapahtuva. Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin meillä molemmilla on täysimittainen kesälomakertymä, joten meillä oli ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus suunnitella kaukomatkaa. Tai ylipäätään pidennetyn viikonlopun ylittävää matkaa.

 

Ulkomaanmatkailu on siis edellä mainituista syistä ollut viime aikoina paljon mielessäni, joten aiheesta on luvassa lisää mietintöjä. Ja mikäs siinä; minusta erilaisista elämyksistä kannattaa nauttia myös sekä etu- että jälkikäteen. Eikös se ole niin, että joulussakin vähintään puolet sen ihanuudesta koostuu itse juhlan odottamisesta ja valmistelusta?

DSCN1297.JPG

Minun on ollut helpompi ottaa pääni sisällä Kos’n matka haltuun ja makustella sitä. Japani on kohteena paljon vieraampi, joten tuon kaukomatkan odotukseen liittyy paitsi innostusta ja uteliaisuutta myös jännittämistä, tarkempaa suunnittelua ja varautumista. Olen toivonut pääseväni Japaniin lukioikäisestä asti, joten ajatus siitä, että matka on oikeasti nyt toteutumassa, tuntuu absurdilta. En ole koskaan käynyt Aasiassa ja tätä ennen olen tehnyt vain yhden kaukomatkan, joka suuntautui New Yorkiin vuonna 2012. Nousevan auringon maassa vaihdamme majapaikkaa yhteensä kolmesti (Kioton hotellista yhdeksi yöksi kiotolaiseen ryokaniin ja sen jälkeen neljäksi yöksi hotelliin Tokioon), joten reissu vaatii myös jonkin verran logistisia taitoja ja kartan lukemista. Kaiken tämän päälle tulevat uutiset suuria maanjäristyksiä ennustavista airokaloista, jotka eivät huojenna katastrofisuuntautunutta mieltäni.

 

Kos’lla sen sijaan astumme lentokentältä valmiiksi maksettuun bussiin, joka kuljettaa meidät suoraan hotellille. Ja sen jälkeen voimme tehdä mitä mieli lystää.

 

Tilanne on siis se, että olen menossa maailmanperintökohteilla kuorrutettuun Kiotoon ja Tokion metropoliin, mutta minä mietin enemmän piskuista Kos’n saarta ja uima-allasta. Mikäli joku on kokenut samankaltaisen efektin elämässään, saa avautua. 😀

DSCN1298.JPG

Olen yrittänyt pilkkoa Japanin matkaa mielessäni useampaan osioon ja olen huomannut sen auttavan suunnittelemisessa ja ylipäätään koko matkan ajattelemisessa. Olen lähtenyt liikkeelle ihan pelkästään lentomatkasta arvioimalla, miten minun kannattaa siihen varautua:

Pääsemmekö rauhoittavilla valoilla koristellun Finnairin A350-koneen kyytiin? Melatoniinia vai ei? Mistä päin konetta varaan paikan? Mitä teen, jos saan paniikkikohtauksen lentokoneessa? Miten voin auttaa itseäni, jos minulle tulee fyysisesti paha olo ilmassa? Ja niin edelleen.

 

Kuten edellisestä luettelosta näkee, minulla on taipumusta ennakoida melko lailla kaikki mahdollinen. Kauhuskenaarioista kumpuavassa ennakoinnissa on omat haittansa, mutta tavasta on ollut paljon käytännön hyötyäkin. Ja varmaa on, että nautin ja ilahdun vilpittömästi kaikesta siitä, mikä menee hyvin tai tulee vastaan iloisena yllätyksenä.

Tarpeeni skannata uhat läpi etukäteen lienee myös yksi syy siihen, miksi minun on helpompi ajatella Kos’ia, johon sisältyy niin paljon vähemmän siirtymiä ja tuntematonta.

 

Koko Japanin matkamme on jaettu kahtia Kiotoon ja Tokioon, mutta Kiotonkin olen pilkkonut vielä kahteen osaan: kolmeen yöhön tavallisessa hotellissa ja yhteen yöhön hurmaavassa ryokanissa. Varsinkin ryokanin ajattelu lämmittää mieltäni; panostimme siihen rahallisesti, jotta saisimme yöpyä kauniissa ja suositellussa miljöössä. Sekä minä että puolisoni olemme ottaneet nyt asiaksemme perehtyä ajatuksella Kioton ja Tokion tarjoamiin mahdollisuuksiin ja miettiä, mitä tahtoisimme nähdä ja kokea. Youtube-videot ja matkablogit auttavat pääsemään tunnelmaan ja antavat hyviä vinkkejä arkiseen elämiseen.

 

Ja kun katastrofiajatukset uhkaavat ottaa vallan, on parasta hengittää syvään ja tehdä mindfulness-harjoitus. Ja ehkä ihan vain kastautua mielessään siihen Kos’n uima-altaaseen… 😉

 

Oletko sinä ennakoiva, uhkakuvien läpikäymiseen taipuvainen matkailija? Mikä on sinun taktiikkasi pysyä järjissäsi valmisteluissa?

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään Höpsöä