Hoivaamista ja kirpputorijuttuja

Tämä viikko onkin mennyt potilasta hoivatessa. Mieheni polvileikkaus onnistui erinomaisesti ja hänestä pidettiin hyvää huolta Peijas-Rekolan sairaalassa. Julkista terveydenhuoltoa usein parjataan, mutta ainakin tällä kertaa kokemus oli todella positiivinen. Onhan tämä ensimmäinen viikko ollut puolin ja toisin totuttelemista. Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme 36-vuotisen yhdessäolon aikana 24/7 yhdessä. Olen tottunut näiden vuosien aikana tekemään asiat omalla tavallani ja omassa järjestyksessä. Nyt kotona on mies, joka tarvitsee apua lähes kaikkeen ja haluaa tietenkin myös sanoa mielipiteensä joka asiaan. Enhän minä ole tottunut tällaiseen yhdessäoloon. Päivät kuluvat nopeasti tietyllä rytmillä; kaurapuuroaamiainen miehelle, jumppaan, ruokakauppaan, lounasta tekemään, pyykinpesua,välipalaa jne. 

Olen toki iloinen, että tämänhetkisen tilanteeni vuoksi voin olla kotona avuksi, kuunnella ja kannustaa miestäni. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka kuntoutuminen viekin aikaa ja voimia. Koska mieheni on aluksi paljon paikallaan, on minun ollut pakko keksiä kevyitä ruokia tarjottavaksi. Olen tehnyt lounaaksi vihanneskeittoja ja vihersalaatteja ja illalliseksi kalaa tai vaaleaa lihaa salaatin kera. Tässä tulee itsekin syötyä terveellisesti ja kevyesti. 

Kuten kerroinkin aiemmin olen käynyt lävitse vaatekaappejani ja kylmästi laittanut sivuun vaatteita, kenkiä ja laukkuja, joita en ole käyttänyt vähään aikaan. Varasin Kaivarin Kanuunasta itsepalvelukirpputoripöydän 23.1-5.2 tavaroiden myymistä varten (paikka 11). Halvalla menee hyvää tavaraa. Pääasia, että pääsen eroon vaatteista, joita en ole käyttänyt. Minulla on aina kauden vaatteet vaateryhmittäin alatasolla ja seuraavan kauden vaatteet pukupusseissa ylätangolla. Mietin aina edellisenä päivänä mitkä vaatteet laitan päälle. Aamulla kiireessä  ei ole kiva miettiä mitä laittaisi päälle.

Olin perjantaina Indigo oopperan ensi-illassa. Tarina oli lapsellinen, muuten pidin Perttu Laaksosen ja Eicca Topposen säveltämästä kauniista musiikista. Musiikki oli paikka paikoin mahtipontista,  mutta niin pitikin olla. Pääosan esittäjä Markus Nykänen lauloi niin herkästi,  että tuli ihan kylmät väreet. Juttelin ennen oopperan alkua oopperassa työskentelevän tuttavani kanssa ja hän kertoi,että ooppera on myynyt tosi hyvin. Olen aivan varma, että tätä teosta menevät katsomaan myös vähemmän perinteiset oopperan kävijät. Rohkea teko Lilli Paasikiveltä tilata ennakkoluuloton ooppera, tällaista lisää! Menkää ihmeessä katsomaan.