Rentoa lomailua

Olimme mieheni kanssa varanneet jo aikaisin syksyllä viikon matkan Kanarian Melonerakseen tuttuun hotellimme. Aiempina vuosina olin odottanut innokkaasti pientä taukoa ja lepoa arjen kiireeseen. Tänä vuonna oli toisin, eihän minulla ollut lomaa ja olinhan ollut kotona jo yli kuukauden. Lähdin matkalle sekavissa tunnelmissa. Onneksi mielialani kohentui kun pääsimme perille hotellimme. Keskustelimme mieheni kanssa ensimmäisenä iltana pitkään elämästämme, peloistani työttömänä ja tulimme lopuksi siihen tulokseen, että tästä on tie vain ylöspäin! 

Sunnuntaiaamuna lähdin pitkälle kävelylenkille rantaan nauttien valosta ja auringosta. Ensimmäinen lomapäivä menikin mukavasti kävellen ja kirjaa lukiessa mieheni golfatessa lähikentällä.

Minua ei häiritse yhtään, vaikka olen osan päivää yksin hotellilla. Täällä riittää aina tekemistä; joogaa, vesijumppaa, aromahierontaa, kirjojen ihmeelliseen maailmaan uppoamistä  ja tietenkin ihanaa ruokaa!

Tulin tässä lomalla miettineeksi mikä on pitkän avioliittomme salaisuus? Varmaankin se, että emme ole koskaan olleet yhdessä 24/7, vaan meillä on alusta alkaen ollut myös omia ystäviä ja harrastuksia. Totta kai pitää myös olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jotka kantavat läpi yhteisen elämän. Pitkään avioliittoon mahtuu vastoinkäymisiä, ylä- ja alamäkiä. Meillä on kuitenkin vaikeiden asioiden edessä säilynyt yhteys ja olemme kulkeneet samaan suuntaan.

Tällaiset rennot lomat ovat tärkeitä henkiselle ja fyysisellä hyvinvoinnille. Kerrankin on aikaa vain olla, jutella, nauttia läheisten seurasta ilman mitään velvollisuuksia. 

Olen kiitollinen siitä, että minulla on tukenani  ihana perheeni, rakkaat ystävät ja olen terve. Uskon, että minulle löytyy vielä paikka tässä maailmassa. Positiivisella asenteella on ihmeellinen voima kaikessa tekemisessä. Negatiivisuus ja katkeruus syö ihmistä sisältäpäin ja pahimmillaan käy niin, että ihminen sairastuu.

Nyt nautin tästä hetkestä ja ensi maanantaina mietin taas mihin laittaisin uuden työpaikkahakemukseni. 

Pakko oli laittaa tähän loppuun  lempirunoilijani Tommy Tabermanin runo.

Lakkaamatta etsi sitä Suurta

Kieltäydy  luovuttamasta! 

Ole kuin aurinko murtuvan veden pinnalla: kimalla! 

Etsi sitä Suurta, koulua etäiset paikat ja pimeimmät sopet pelosta piittaamatta 

on suurta etsiä Suurta, olla ohut valonsäde kohtaamassa suurta vettä