Toinen nimeni on epäonnistunut

Viikkoraportin aika.

Rooleja, joissa koen epäonnistuneeni kuluvalla viikolla:

opettajana (viestintäni sähköpostin välityksellä on ollut huonoa opiskelijoiden kanssa kurssipalautteen perusteella)

väikkärin tekijänä (tuntuu ettei mikään kirjallinen työ edisty, hinkkaan samoja lauseita, eivätkä ne muutu yhtään järkevämmiksi, vaikka tuijottaisin niitä kuinka kauan. Tuntuu, etten osaa kirjoittaa mitään kunnollista, järkevää saati tieteellistä tekstiä. En osaa ajatella, muodostaa mielipiteitä tai perustella niitä. Mitä mä kuvittelen itsestäni?)

asunnonomistajana (en ole imuroinut sen jälkeen, kun olin pidemmän pätkän pohjoisessa mummon luona sairaalassa. Muistotilaisuudesta ottamani kukkakimppu on kuollut maljakkoon, mutten saa sitä heitettyä pois.)

ystävänä (en ole kysellyt juuri keneltäkään kuulumisia. Sen sijaan itsestäni olen kyllä puhunut.)

sinkkuna (en haluaisi olla yksin ja viettää railakasta sinkkuelämää, vaan toivoisin tapaavani ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa elämän.)

sairastajana (yritän koko ajan arvioida, kuinka paljon oikeasti voisin jo tehdä töitä sen sijaan, että ottaisin pari päivää huilia. Viikonloput onneksi pelastavat, silloin ”saan” luvan kanssa kääriytyä epäergonomiseen asentoon sohvalle viltin alle. Keho ehkä lepää, mutta mieli edelleen pyörittää ajatusta siitä, miten paljon asioita minun pitäisi hoitaa.)

-joogina (tässä flunssan vaiheessa voisi jo tehdä kevyitä yin-joogaharjoituksia. En jaksa, koska ärsyttää kaikki. Ajattelen, että on minullakin lupa olla joskus tekemättä mitään. Sitten ärsyttää se, etten tee harjoituksia, sillä kyllähän niistä todellisuudessa myös pitäisin. Ja sitten ärsyttää lisää. Ärsyttää, sillä eihän joogit ärsyynny mistään, vaan ovat aivan zen kaikkialla?)

surussa elävänä (olen polttanut loppuun kynttilän, jonka olen sytttänyt mummon muistoksi päivittäin, enkä ole jaksanut ostaa uutta.)

-ihmisenä (mulla on aina näitä ongelmia.)

Rooleja, joissa en ole epäonnistunut kuluneen viikon aikana:

opettajana (kurssipalautteissa oli myös kiitoksia kurssin sisällöistä.)

-asiantuntijana (olin ensimmäistä kertaa radiossa nauhoittamassa graduni tulosten koontia erääseen podcastiin.)

väikkärin tekijänä (mulla lukee puhelimen taustakuvassa ”Olen sitoutunut saavuttamaan tavoitteeni, vaikka se veisi aikaa”.)

asunnonomistajana (olen kuitenkin maksanut vastikkeet ja lainat ajallaan.)

ystävänä (olen sentään muutamilta kysellyt heidän kuulumisiaan.)

-tyttärenä (olen hoitanut vanhempieni asioita tällä viikolla suhteellisen paljon.)

-joogina (huomaan kuitenkin välillä hyväksyvän läsnäolon täyttävän mieleni: elämä näyttäytyy tällä hetkellä kuormittavalta. Otan sen vastaan ja katson, mihin se minut johdattaa.)

-ihmisenä (koska ihmisyyteen kuuluu epätoivo. Ilman sitä ei huomaisi iloa myöhemmin.)

Yhteenveto

Mulla on niin ikävä mummoa.

Tunteiluterveisin,

Katja

 

Kommentit (2)
  1. Kiitos Erica, niin sinäkin ❤️

  2. “Yhteenveto: Mulla on niin ikävä mummoa”. ❤️ Vetistyneet silmät täälläkin. Itse asiassa tuli lyhyt itkukin kirjoittaessa tätä viestiä. Tuntuu samalla hyvältä kertoa, että muuallakin on yllättävinä hetkinä tunteilijoita. Olet rakas Katja! ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *