Rohkea kohtaa tunteensa myös kesäloman alussa

Kesäloman alku

Ahdistus! On niin kovin vaikea irrottautua työstä. Heräsin pohtimaan syitä suorittamiselle ja huomasin, miten voimakkaita tunteita vaativuus itse kohtaan herättää. Laadin tästä innostuneena itsenäisesti pelattavan Keskeneräisyyden hyväksyminen -pelin, jonka syntyyn vaikuttaneita tunteita kuvaan ensimmäisenä. Lopuksi myös kurkistus itse peliin!

Vaativuus itseä kohtaan

Se on tunne, joka kuristaa kurkkua ja viiltää mahassa.

Se on tunne, kun töitä tehdessä ajattelee, että pitäisi olla vähän vielä tehokkaampi ja sisäistää asioita vähän vielä nopeammin.

Se on tunne, joka tarpeellisen loman alun aikana kummittelee alitajunnassa ja saa ajattelemaan ”pitäisi tehdä töitä, eikä nauttia”.

Epävarmuus ja riittämättömyys ovat alati länsä. Milloin nuo vaativat kaverit istahtivat olkapäälle?

Muistellessani lapsuutta, josta ainakin osittain nykyiset toimintatavat ovat seurausta, olin kiltti ja pärjäävä lapsi. Oli kavereita, harrastuksia ja koulumenestystä. Kuitenkin se, että kehut tulevat ainoastaan suorituksista, johtanee siihen, että menestystä alkaa hamuta kaikin keinoin. Se on se keino, jolla minut huomataan. Miten sitten kesälomalla pysähtyä ja uskaltautua nauttimaan arjesta ja sen pienistä iloista? Helposti näistäkin tulee vain lisäosa listaan, mitä pitäisi suorittaa. Pettymys on kuitenkin entistä suurempi huomatessaan, ettei edes paikallaan osaa olla.

”Matka on tärkeämpää kuin päämäärä”

Milloin viimeksi kiitin itseäni yrittämisestä?

Jotta matkalle päästäisiin, ajattelin hyödyntää pelillistä oppimista itse kehittämässäni Keskeneräisyyden hyväksyminen -seikkailupelissä, jota pelataan omassa arjessa. Ensimmäisessä kentässä kohdataan kotiolot ja kiitollisuuden harjoittelu. Pelin tarkoituksena on oppia tunnistamaan riittämättömyyden, vaativuuden ja epävarmuuden tunteita arjessa sekä harjoitella itsemyötätunto näissä tilanteissa. Seuraavaksi muutama esimerkkifraasi, jotka ilmentävät pelin ydintä:

”Kiitos, että ajattelin kuitenkin siivoamista kotona. Seuraavalla kerralla mopin varteen tarttuessani näen varmasti siivouksen jäljen!”

”Kiitos, että ajattelin sängyn petaamista aamulla, illalla pääsen helpommalla, kun sänky on valmiiksi auki.”

”Kiitos, että melkein pesin paistinpannun, säästän vettä, kun käytän sitä vielä kerran ennen pesua.”

Pelillistä oppimisen ideologiaa mukaillen tässäkin pelissä on useita eri kenttiä. Seuraavalle tasolle hyppääminen edellyttää ”päävastuksen” selättämistä. Tässä pelissä päävastuksesta selviytymisenä on esimerkkinä tilanne, jossa eteisen lattialle jääneet sukat herättävät ajatuksen ”Kiitos, että jätin ne tuohon, ei tarvitsekaan mennä vaatekaapille asti”.

Peli mukautuu siis jokaisen pelaajan elämäntilanteeseen ja huomioi haasteet. Pelissä on tietysti muitakin kenttiä, joissa pitää osata reagoida esimerkiksi allaolevan tapaisesti:

”Kiitos, että olen vasta alkumetreillä teoreettisen viitekehykseni kanssa, ymmärrän tarvitsevani siis vielä aikaa sen työstämiseen.”

”Kiitos, että unohdin tarkistaa onko kokoustilassa vakiokalusteina pöydät ja tuolit, sain kokemuksen, ettei maailma romahda tämän kaltaisista virheistä.”

”Kiitos, että olen sairaslomalla flunssan vuoksi, minulla on oikeus ja velvollisuus pitää huolta omasta kehostani,eikä vaatia itseltäni silloin työtehtävien tekemistä tai kokea siitä syyllisyyttä.”

Ja eikun pelaamaan!