Inspiraatiosta asiaa

Hieman alavireinen heinäkuu sai tänään innostavan käänteen inspiroivien kohtaamisten myötä. Itselle vahvistui taas käsitys siitä, kuinka tärkeää omien tunteiden jakaminen sekä vertaistuen saaminen on ja kuinka nämä osaltaan vaikuttavat työmotivaatioon.

Merkitykselliseksi kohtaamiset teki tunne siitä, että olen taas elämän virrassa kiinni. Viime keskiviikkona alkoi erittäin paha niska-hartiaseudun jumi, jonka vuoksi söin kaksi päivää vahvoja lihasrelaksantteja ja kipulääkettä. Näiden seurauksesta vaivuin lääketokkuraan, jollaista en ollut ennen kokenut. Kivut ovat nyt lieventyneet, mutta lääkepöhnä sumensi mieltä ja vaivutti viikonloppuna epätoivoon. Ainako tämä elämä tulee olemaan yhtä kipua? Näköalattomuus söi nopeasti merkitystä elämästä.

Joten, saadessani kertoa muutamille lomalta iloisina palanneille työkavereille tutkimukseni alkuvaiheesta, huomasin innostuksen ja inspiraation kuplivan sisällä. Sellainen pienen pieni sisäinen ääni, että tästä voi vielä jotain tulla!

Toki samaan aikaan läsnä oli tunne siitä, että voikohan tästä VIELÄ iloita? Olisiko parempi ehkä tuuletella sitten, kun artikkeli on valmis ja hyväksytty tieteelliseen lehteen? Eli joskus PIIIITKÄN ajan päästä.

Aion ottaa nyt riskin ja riemuita. Sillä, mikä muu syy  on päivittäin pyöräillä yliopistolle, kuin inspiraatio ja tahto? Näiden kuluneiden kahden työvuoden aikana muistan KOLME aamua, jolloin mietin, etten millään jaksaisi tai tahtoisi mennä töihin. Verrattakoon, että useissa aiemmissa töissä jouduin monena päivänä viikosta ”pakottamaan” itseni työpaikalle. Nuo muistot luovat perspektiiviä ja julistan nyt, että hitsit mulla on mahtava työ!

Vaikka välillä (eli usein) herääkin  suuria epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon tunteita väikkärin tekemistä kohtaan, on kiva todeta, että jossain määrin ne ovat juurikin se syy, miksi tätä työtä teen. Pienenkin epävarmuuden voittaminen ja oivalluksen tekeminen vahvistavat halua kohdata taas astetta haastavampia työtehtäviä ja tutkimuksenteon vaiheita. Sillä niiden selättäminen, ai että se tekee hyvää!

Summasummarum, tuntuipa hyvältä kirjoittaa ensimmäinen hyvänmielen-postaus. Jatkossa voidaan sitten taas palata ehkä noihin muihin tunteisiin. Sitä ennen, nautiskellaan ilosta ja innostuksesta!

Inspiraatioterveisin,

Katja

Tähän voi tällä kertaa kuvitella maiseman pyörälenkiltä Pyhä-järven rannalta. Ja jos ihan hurjaksi rupeaa, niin voi vaikka Googlata!