Törkyä.

Olin tällä viikolla menossa poistamassa nettideittiprofiiliani. Avattuani sivuston, näin saaneeni uuden viestin 20 päivää sitten. Alitajuisesti ymmärsin alkunäytön tekstiotteen perusteella viestissä olevan jotain hämmentävää, joten klikkasin viestin auki:

”Oon puolen vuosikymmenen verran vieraillut tarpeen mukaan treffisivustoilla. Since day 1 sun profiili on ollut ainoa jota on vituttanut nähdä edes vilahdukselta. Joten tässä on omakin lehmä ojassa, en tee tätä pelkkää hyväntekeväisyyttäni. Annan sulle rahanarvoisen neuvon ei kestä kiittää. Ootko ikinä miettiny että jos pitäisit suus kii etkä paljastais sun puolenpään pituisia ikeniäs niin saattais natsatakin?!” (kielioppivirheet kuuluvat viestin kirjoittajan tyyliin)

Miltä tuntuu saada yllä kuvattu viesti koskien tekstiin liittämääni kuvaa?

Pahalta. Itketti, olo oli jotenkin liattu tai tahrattu. Sydän hakkasi rintakehässä ja kurkkua kuristi. Ihmetytti, miksi joku tekee tällaista?

Aluksi mietin kuumeisesti erilaisia keinoja vastata yhtä napakasti takaisin. Totesin kuitenkin itsekseni, etten halua taantua samalla tasolle tuollaisen ihmisen kanssa. Mietin kuitenkin, onko se hiljaista hyväksyntää, mikäli en puolusta itseäni? Tein profiilista ilmoituksen ylläpidolle: ”Lähettäjän viestien sisältö on ulkonäköä solvaavaa”. Se riittäköön ja poistin, kuten alunperin olin aikonutkin, koko profiilini.

Jälkeenpäin mietin, että ihminen, joka näkee toisessa vain puutteet, on kenties pahoinvoiva ja tyytyämätön itseensä. Olen omassa käytöksessäni huomannut, että mitä vähemmän pidän itseäni viehättävänä, sitä enemmän etsin myös muista birheitä. Tällä tavoin jotenkin kompensoin sitä pahaa oloa huomatessani, että kyllä muissakin on puutteita. Ei mikään kaikista paras ja ihmistä kehittävä ajatuskehä, myönnetäköön.

Somen voima

Jaoin omissa somekanavissa saamani viestin ja tunnereaktiot, joita se herätti. Yllätyin täydellisesti siitä, miten moni otti minuun yhteyttä, tsemppasi ja sanoi, miten ihana ja hyvä olen juuri näin. Yhtä negatiivista asiaa kohtaan pitäisi saada muistaakseni viisi hyvää, ohjeistettiin jossain parisuhdeneuvossa. Näköjään yhtä solvauskommenttia kohtaan puolestaan mikään määrä positiivisia kommentteja ei ole liikaa. Kiitos kaikille <3

Äidin voima

Soitin myös äidille. Itketti jo heti puhelun alussa. Sanoin haluavani lukea saamani viestin ääneen, jotta se muuttuu todellisemmaksi ja menettää voimaansa päänsisällä olevana äänenä. Luin  viestin sanasta sanaan. Loppua kohti paha olo kasvoi ja kun sain viestin luettua, äiti hengähti empaattisella äänellä: ”No voi….” ja romahdin. Tunsin, että jotain syvältä lähtevää ja pitkään piilossa ollutta epävarmututa pääsi vihdoin tämän kokemuksen myötä ulos. Itkin avoimesti, yhtään pidättelemättä. En muista, että olisin koskaan näyttänyt sillä tavoin tunteitani toisen seurassa.

Äiti kuunteli hiljaa ja myötätuntoisesti linjan toisessa päässä ja kun suurin suru oli tullut ulos, keskustelimme. Sanoin, että solvaus osui siinä mielessä juuri pahimpaan, koska lapsesta asti minulla on ollut epävarma olo omasta hymystä. Minulle on joskus sanottu, että vain hevosella näkyvät ikenet hymyillessä. Sen vuoksi olen vältellyt hymyilemästä aidosti erityisesti valokuvissa. Vasta viitisen vuotta sitten sain silloin minulle tärkeältä ihmiseltä niin paljon kehuja hymystäni, että aloin luottaa siihen, että voin ilmaista itseäni myös nauramalla ja hymyilemällä.

Kiitos äidille <3

Kysymyksiä

Olin koko päivän jotenkin poissaoleva, pyörittelin tapahtunutta mielessä. Mitä tämä tarkoittaa, miten suhtaudun, olenko kamalannäköinen, olenko viehättävännäköinen, tykkääkö minusta enää kukaan, voinko enää hymyillä?! Kuinka paljon yksi asiaton kommentti voikaan vaikuttaa?

Oma voima

Loppujen lopuksi kysehän on kuitenkin siitä, miten minä voin lohduttaa itseäni. Pidin kättä rintakehän päällä ja välillä silittelin omaa käsivartta. Itsemyötätuntoiset eleet tulivat luonnostaan. Ehkä tämä oli muistutus siitä, miten vahva olen. Pystyn selviämään näköjään myös solvauksista, sillä olen opetellut erilaisia tapoja käsitellä haastavia tilanteita. Kiitos terapiavuodet.

Kiitos itselleni <3

Tiedän ja muistan taas, että ympärillä on monia minusta välittäviä ihmisiä. Tiedän ja muistan taas, että vaikken saanut käskyä hirttäytyä (mietin nimittäin, että eihän se viesti niin paha sisällöltään ollut), moni tuttu osoitti reagoinnillaan minulle sen, etteivät tuollaiset viestit todellakaan ole hyväksyttyjä. Tiedän ja muistan taas, että asioiden jakaminen ON TÄRKEÄÄ. Ei törkeää, kuten kaverin viestissä kerran autocorrectin seurauksena luki: ”Katja olet törkeä <3”.

Tunteiluterveisin,

Katja