Kaikki lähtee kehosta

 

Tänäänkin on ollut hyvä. Pitkiä kävelyretkiä kanaalin varrella ja keskustelua meistä milleniaaleista. Ahnaudesta elämälle, tylsistymisestä, kuuseen kurkottamisesta, epävarmasta tulevaisuudesta. Menneestäkin – mutta ainoastaan oivalluksien antajana ja eteenpäin kulkevan polun rajaajana. Iloisena havahdun huomaamaan, että olen vihdoin sisäistänyt determinismiin vajoamisen tai menneessä möhimisen olevan turhaa. Ihminen on muovattavaa ainetta, niin keholtaan kuin mieleltäänkin. Ja kun keho alkaa tehdä, seuraa mieli usein perässä. Vielä ehtii kaikkea, tässäkin iässä.

Mutta just nyt ei muovata kehoa – kahden viikon treeniputken jälkeen siellä myllää ilmeisesti sotatila, sillä kurkkua kutittaa ja koipia kolottaa. Taisin kurkottaa kuuseen jumppaintonikin kanssa, tyypillinen y-sukupolven edustaja. 

Kaivaudun peiton alle ja tilaan kivennäisvettä ja buranaa. Voi että olen onnekas, kun on tuo tyyppi jolta luonnistuu sekä pitkät keskustelut että kipeän lääkitsemiseen tähtäävät kauppareissut.