Bibliofiilin tunnustukset
Mitäpä sitä muuta tekisi ihminen alkukesän aurinkoisimpien päivien keskellä, kuin perustaisi kirjablogin?
Huomasin, että rakkauteni kirjoihin on viime aikoina riistäytynyt käsistä. Hillittömän intohimoni äärettömyyden minulle paljastivat kaksi tapausta: syvä rakastuminen Pariisissa sijaitsevaan Shakespear & co. -kirjakauppaan ja Kangasalan vanhan lukion irtaimistomyynti, josta ostin noin kaksikymmentä kirjaa asiaa sen enempää miettimättä. (Maailmankirjallisuuden klassikoita! Euron kappale! Ripoteltuina pitkin vanhaa kouluani kuin aarteenetsintää olisi!)
Molempia puinen myöhemmin lisää, mutta näistä se ajatus lähti. Johonkin tämä rakkaus pitää vuodattaa. Haluan muistaa kirjahyllyni ja lukuhistoriani aarteet ja kertoa, miksi ne ovat niin ihmeellisiä. Kansien välissä on niin paljon kaunista, hauskaa, koskettavaa, eksoottista, puhuttelevaa, puistattavaa. Kansien välissä on koko elämä.
Blogin nimi on lainattu Ultramariinin kappaleesta Talven viimeinen päivä, joka löytyy yhtyeen toiselta pitkäsoitolta Kevään ja kesän tähtikuvioita (2005).
Tänä aamuna pelästyin taas uniani
Näytän aaveelta, tuoksun kirjoiltani
Luen tietääkseni
että en ole yksin
Enkä huomaa sitä,
enkä huomaa sitä,
talven viimeistä päivää!
Haluan unohtaa kirjat, jotka olen lukenut
Haluan vain muistaa: en ole vielä kuollut
Pelkään hiusteni
muuttuvan valkoisiksi
Enkä huomaa sitä,
enkä huomaa sitä,
talven viimeistä päivää!