Festarimuistoissa Roskilde

Ajattelin kertoa teille parhaista festivaalimuistoista, niistä ikimuistoisista reissuista, jotka ovat tuottajalle paljon opettaneet. Mistään muusta en voisi aloittaa kuin Roskildesta. Ensimmäinen festivaalini ulkomailla. 19-vuotias Annakaisa kaikkien aikojen sadevuonna äidin ostamissa keltaisissa hai-saappaissa. Ja oli kivaa! Niin kivaa, että mutaisen 2007 vuoden lisäksi kävin kahtena seuraavanakin kesänä. Yhden heinäkuun reilasin Euroopassa ja Roskilde jäi väliin. Seuraavat kesät olenkin viettänyt samaisen viikonlopun Ruissalossa.

Roskilde on vaikea pukea sanoiksi. Se on niin paljon.

Joten tein listan! Ihmettelen miten tämä on ensimmäinen listani blogissa. Minähän rakastan listoja! Ehkä tämä lista kiteyttää kuvien kanssa edes pienen osan yhden maailman hienoimman festivaalin mahtavuudesta.

Oon kokenut kaikkien aikojen sadevuoden
Oon viettänyt kesän hauskimmat neljä päivää sateessa
Oon juonut liikaa viiniä
En oo juonut riittävästi mojitoja
Oon nähnyt kun Solomon Burkelta vedetään sähköt pois kun mies ei lopeta keikkaansa
Oon ajatellut, että Solomon Burke on paras kaikista
Ja ymmärtänyt että jokainen tarvitsee jonkun ketä rakastaa

Oon ostanut juhlamekon
Oon nähnyt kuinka leirintäalueella kalastetaan
Ja kuinka kumiveneellä noudetaan hylätyistä teltoista oluet
Oon bailannut eturivissä ihan hulluna Röyksopin keikalla
Oon kerännyt tuoppeja kun rahat loppui
Oon harmistunut kun en juo olutta, koska sitä saisi kaikkialta, helposti ja nopeasti

Oon nähnyt maailman huonoimman keikan Red Hot Chili Peppersiltä
Johon sisältyi 15 minuutin trumpettisoolo encoren alussa
Oon ihmetellyt nakujuoksua
Oon melkein itkenyt Spiritualizedin keikalla kun aurinko ilmestyi ensimmäisen kerran neljään päivään
Oon herännyt hikilammikosta teltassa
Oon ollut neljä päivää märissä vaateissa
Oon haaveillut leirintäalueen krapulateltan silityspalvelusta

Oon jäänyt tanskalaisten jalkoihin kansanvaelluksessa Mewin keikalle
Oon ollut ainoa joka päälavan keikan aikana liikkuu lähemmäs lavaa eikä kiltisti pysy paikoillaan
Oon ollut Beastie Boysin haastattelussa mukana
En oo keksinyt yhtään kysymystä Beastie Boysille
Oon istunut vieressä kun poikaystävä kysyi missä hammaslääkärissä bändi käy
Ja paljonko niillä on taskussa rahaa hän kysyi seuraavaksi
Oon istunut Beastie Boysin haastattelussa hämmentynenää rommikola kädessä
Oon harmitellut kahdeksan vuotta kun en kysynyt mitään Beastie Boysilta

Oon päässyt sattumalta Björkin eturiviin
Oon palanut
Oon lähtenyt Kööpenhaminaan kesken Musen keikan koska halusin mieluummin pussailla poikaystävän kanssa lämpimässä hotellihuoneessa kuin katsoa sateessa keikkaa
Oon ihmetellyt Roskilden suuruutta
Oon ihmetellyt Bob Hundin suosion suurutta Roskildessa

Oon meinannut itkeä kun poikaystävän lupaama uimapaikka olikin pelkkä räteikkö
Oon ollut teltassa täynnä suomalaisia katsomassa Von Hertzen Brothersin keikkaa (välispiikitkin vedettiin suomeksi!)
Oon pessyt suihkussa pois kuvitellut rusketukseni jaloista
Oon mennyt hyvin epäluuloisena Coldplayn keikalle
Ja lähtenyt sieltä ihastuneena jokaiseen Chris Martinin temppuun

Oon ollut suihkussa tanskalaisten seireenien kanssa
Oon hymyillyt tanskalaisille papoille portilla
Oon syönyt tosi monet falafelit
Oon syönyt nälkääni sipsejä
Ja karkkia lähikiskalta

Oon laulanut puiden varjossa Oasiksen Wonderwallia sadan tuhannen muun kanssa
Oon saanut houkuteltua mukaan reissuun kaksi parasta ystävääni
Joista toinen nykyään vihaa festivaaleja ja Roskilde on ollut ainoa meidän yhteinen festari
Oon kolme kertaa ollut hölmö ja viettänyt kaupunkiloman festivaalin jälkeen

Roskilden kolme vuotta opettivat minulle enemmän festareiden rakentamisesta, mahdollisuuksista ja hienoudesta kuin kaikki Suomen festarit yhteensä noina vuosina. Jälkikäteen ajateltuna taisin lopullisesti ymmärtää olevani koukussa festareihin juuri Tanskan reissuilla.

Ensi kesä olisi seitsemään vuoteen ensimmäinen kerta kun minulla olisi mahdollisuus päästä taas Roskildeen. Ruisrockin ja Roskilden väliin jäisi viikko, poikkeuksellisesti. Ensimmäiset artistitkin on julkaistu. Mutta en minä sinne kaipaa bändien vuoksi. Roskilde on paljon enemmän kuin esiintyjiensä summa. Eniten minun on ikävä tunnelmaa, sitä oranssia tunnelmaa, joka on vaan maailman onnellisimmassa maassa kerran kesässä.

Nähdäänkö siis Roskildessa ensi kesänä? Joko varataan lennot? Löytyisikö sinulta teltta mihin mahdun mukaan?

Roskilden faktat:
– Järjestetty vuodesta 1971 alkaen Roskilden kaupungissa Tanskassa, 35 kilometrin päässä Kööpenhaminasta
– Festivaalin voitot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen vuosittain. Vuonna 2014 hyväntekeväisyyteen lahjoitettiin ennätyksellisesti 26,7 miljoonaa Tanskan kruunua (tämän päivän kurssin mukaan noin 3,7 miljoonaa euroa)
– Pohjoismaiden suurin festivaali ja Euroopan yksi suurimmista
– Vuoden 2015 kävijämäärä oli 100 000 (eri kävijää)
– Festivaalilla on yli 20 000 (!!!) talkoolaista
– Vuoden 2000 Roskilde muistetaan Pearl Jamin keikan aikana tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa 9 ihmistä yleisössä menehtyi. Onnettomuus vaikutti paljon festivaalien turvallisuuskäytäntöihin ympäri maailman. Tänä kesänä, 15 vuotta tapahtuneen jälkeen, julkaistiin dokumentti tragediasta

Kuvat ovat vuosien varrelta omista arkistoista ja ystäviltä lainattuja.

//

Seuraavaksi ajattelin kertoa teille Iceland Airwavesista ja Islannin kauneudesta parin vuoden takaa. Mutta ensin pohdin mitä teen Hua Hinissä, Thaimaassa. Uusi kaupunki, johon saavuin tänään muutamaksi päiväksi. Kaupungista tekee jännittävän se, että kuningas rakennutti 1920-luvulla kaupunkiin palatsin. Rautatiekin vedettiin hovin vuoksi. Yksi asia kerrallaan, eli jatketaan myöhemmin festarimuistelua!