Joutilaan naisen ajanviettoa

”Joutilaan naisen hyvä ajanviettotapa: voi hoitaa itseään.”

Näin kirjoitti maailmanmatkaja Kyllikki Villa Vanhan rouvan lokikirjassaan. Olen kirjoittanut lauseen talteen omaan matkamuistikirjaani viime syksyn Ranskan matkalla.

Kyllikki Villan kirjoitukset ovat ainutlaatuisia matkakertomuksia. Nainen lähti 1960-luvulla rahtilaivan mukana merille kaksin 4-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kääntäjän töitä omien kirjoituksiensa ohella meriltä tehnyt Villa teki viimeisen matkansa 75-vuotiaana.

Matkan tekeminen on ollut niin kovin erilaista kymmeniä vuosia sitten, toisaalta samat ajatukset pyörivät matkaavan naisen mielessä yhä edelleenkin. Jos omalle matkalleni osuu yksikään vakituisempi osoite, niin vaadin pyydän äitiäni lähettämään yhden Kyllikki Villan runokirjan maailmalle luettavaksi. Keltään muulta en runokirjoja ole saanut kuin äidiltä. Yksi monista äidin hiljaisista opeista tyttärelleen.

Joutilaalle naiselle runojen lukeminen lienee myös hyvä ajanviettotapa.

Kuvat ovat samaiselta viime syksyn Ranskan matkalta. Toursin ja Nantesin kautta Pariisiin kulki silloin tie. Kulttuurin täyteisestä Nantesin kaupungista tein päiväretken St Nazairen kaupunkiin, meren rannalle. Siinä yksi asia, jota voisin tehdä päivät pitkät, tuijotella merta ja olla meren äärellä.

Minua ja Kyllikki Villaa taitaakin yhdistää suuri rakkaus mereen.