Mä menen työterveyteen puhumaan

Sanoin työpaikalla kaksi kesää sitten. Oikeastaan, en edes saanut sanottua sitä ääneen. Kirjoitin paperille. Aanelosen molemman puolen täyteen. Ojensin paperin pöydän toiselle puolelle ja sain sanottua voisitko lukea. Oli kesän alku ja minä olin väsynyt.

Paperilla minä pyysin sekä vaadin muutosta. Yhdellä ranskalaisella viivalla luki välivuosi. Nyt takana on lähes kahdeksan kuukautta virkavapaata, että Aloha vaan Havaijilta! Toisella viivalla luki työterveys.

Väsymys ei ratkea vuoden irtiotolla. Sen ratkaiseminen tapahtui jo edellisen vuoden aikana. Työnohjauksessa.

Oli ensimmäinen päivä toimistolla kesäloman jälkeen ja näppäilin puhelimeen työterveyden ajanvarauksen numeron. Kaksi ensimmäistä kertaa itkin läpi koko puolentoista tunnin työnohjauksen. Purin kaiken. Pelot. Jännitykset. Epäilykset. Uhat. Koskaan ennen en ole punaisina itkusilminä ollut kuitenkaan niin täynnä intoa ja toivoa kuin jokaisen työnohjauksen jälkeen. Samaan aikaan puhuimme tavoitteista, haaveista, tulevaisuudesta, kehittämisestä ja onnistumisista. Työnohjaajani kanssa keskustelimme tunteja siitä mitä halusin olla tuottajana, nyt, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua.

Kuva otettu 27.06.2013 klo 17.51.jpg

Olen oppinut jo kotona tekemään paljon töitä, mutta yksikään työpaikkani ei ollut opettanut minulle riittävästi oikeita työtapoja. Yhteen vuoteen mahtui 11 työnohjaustapaamista. Noin 16 tuntia kysymyksiä, kyyneleitä, neuvoja, jäsentelyä, oivaltamista ja kotitehtäviä. Kalenteriini ilmestyi palaverivapaita päiviä ja opettelin aikatauluttamaan työtehtäviäni. Kaikki tavat eivät jääneet pysyviksi, mutta riittävän moni jäi. Muutos tapahtui.

Kuva otettu 23.12.2014 klo 1.06.jpg

Työnohjauksessa istuessani mukavasti nojatuolissa sanoin ensimmäisen kerran ääneen, että en lähde opiskelemaan maisterin tutkintoa, vielä. Oivalsin, että alkuperäinen välivuoden suunnitelmani ei ollut oikea siihen hetkeen. Tällä kertaa oli opittava uutta eri tavalla. Kirjoitin tiivistetyn vastauksen lokakuussa kysymykseen miksi lähden vuoden virkavapaalle: ”Siksi koska voin. Siksi koska halusin. Siksi koska minun piti.”. Koko tekstin pääset lukemaan täältä.

Yksi tärkeimmistä asioista työurallani on ollut työnohjaus. Yksikään toinen asia ei ole opettanut minulle yhtä paljoa. Olen kiitollinen itselleni, että vaadin. Sekä kiitollinen työpaikalle, joka kannusti kehittymiseen.

Kuva otettu 16.6.2015 klo 19.38.jpg

Halusin kertoa, koska uskon että jokaisen meistä tulisi vähintään kerran työuransa aikana käydä työnohjauksessa.

Halusin kertoa, koska piilottelin ja häpesin ensimmäiset puoli vuotta työnohjaustani, turhaan.

Halusin kertoa, koska on mahdollista että yksi väsynyt työntekijä lukisi tämän ennen työuupumista ja pyytäisi itselleen apua.

”Naisista 24 prosentilla esiintyi lievää ja kolmella prosentilla vakavaa työuupumusta. Miehistä 23 prosentilla esiintyi lievää ja kahdella prosentilla vakavaa työuupumusta.”
Lähde: Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011, THL

Kuva otettu 12.10.2013 klo 18.06 #4.jpg

Viimeisen kerran lähdin työnohjauksesta elokuussa, oli viimeinen työviikko ennen virkavapaan alkua. Halasimme hyvästiksi. Ohjaajani viimeiset sanat vakuuttivat minut lopullisesti. Valitsin puhelimesta soimaan Robynin Dancing On My Own -kappaleen ja astuin ulos kadulle varmempana itsestäni kuin koskaan aiemmin. Maailman levein hymy kasvoilla, koska. MÄ NIIN OSAAN TÄN. Olin omillani.

https://www.youtube.com/embed/CcNo07Xp8aQ

Wikipedia määrittelee työnohjauksen näin:

”Työnohjaus on oman työn, työn vaatimusten, toimintatapojen ja oman itsen tutkimista, arviointia ja kehittämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tulkitsemista ja jäsentelyä.

Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa henkilöstön voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen. Työnohjauksen päämääränä on myös kehittää ohjattavan työssäjaksamista, työn tekemistä sekä kehittymistä omassa työssään. Vaikka työnohjauksessa voidaan hyödyntää konsultatiivista otetta se ei ole konsultointia. Työnohjaus ei ole myöskään terapiaa vaikka sillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia.”

//

Kuvat ovat tietenkin hymykuvia vuosien varrelta festivaalitoimistolta työpöydän ääreltä. Tärkeä aihe, kevyet kuvat. Kun töissä hymyilee vesivahingonkin aikana, niin on se työ kaiken kehittämisen ja oppimisen arvoista. Toki se Stig-mukikin hymyilyttää.

Uskon myös vahvasti siihen, että jokaisen pitäisi käyttää tietokoneen kameraa vain ja ainoastaan hymykuvien ottamiseen.

Jos työnohjaus aiheena mietityttää, niin jätäthän kommentin.

Kommentit (16)
  1. Heräsi kiinnostus työnihjausta kohtaan, sillä en ole kuullutkaan sellaisesta. Onko se työnantajasta riippuva asia eli saako sellaista vain jos työnantaja tarjoaa vai onko TES:n mukaan velvollisuutta antaa tarvittaessa tms? Juuri nyt oma tilanteeni on ok, mutta olen pari kertaa käynyt työuupumuksen rajoilla ja kollegani näyttävät kokeneen saman, joten mietin miten tätä työnohjausta voisi saada.

    1. Uskoisin, että työnohjaus on vapaaehtoista työnantajalle eikä sidottu TESsiin, mutta tietenkin jokaiset sopimukset ovat erilaisia. Kaikkien yritysten työterveys ei sisällä työnohjausta, joten ehdottomasti kannattaa kysyä työpaikalla asiasta. Työnantajan velvollisuus kuitenkin on puuttua uupuneen työntekijän tilanteeseen, tavalla tai toisella. Työnohjaus missään nimessä ei ole ainoa keino, mutta oman kokemukseni mukaan hyvin toimiva tilanteessa kun itse halusi kehittää ja saada muutosta aikaan. Työntekijän oma aktiivisuus on aika oleellista tässä, ei työnohjaus toimi jos sinne ihmisen on pakottanut työnantaja.

      Työuupumus on vakava asia ja siihen pitäisi aina puuttua ja pohtia ratkaisuja. Joten kannustan ottamaan puheeksi töissä asian ja olemaan mahdollisimman rehellinen. Tekstissä mainittu paperi, jonka minä kirjoitin sisälsi monia parannusehdotuksia ja kerroin tarkemmin miksi tilanne aiheuttaa väsymystä minulle. Työnohjaus oli yksi monista muutoksista, joka auttoi. Mutta pitemmällä ajattelulla se oli ehdottomasti tärkein.

  2. Tää tuli kyllä tarpeeseen. Olen itsekin pyöritellyt samantyyppisiä asioita tässä jo jonkin aikaa, enkä itseasiassa tiennyt työnohjauksesta ennen kuin luin tämän – kuulostaa hyvältä. Kiitos, että kirjoitit <3

    1. Ennen kuin kävin itse työnohjauksen tiesin yhden hyvin uupuneen ystävän, joka oli prosessin käynyt läpi. Että aika uusi asia oli itsellekin ennen! Kannattaa tutustua kyllä lisää, on todella toimiva keino kehittää työskentelyään ja nimenomaan helpompaa jos päällä ei ole mitään akuuttia kriisitilannetta. On valmiimpi muutokseen ja enemmän energiaa toteuttaa uusia keinoja. Aurinkoa Maiju <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *