Miksi olen tuottaja?

Kymmenen vuotta olen viettänyt tapahtumien parissa, kesät aina vähintään. Viime ajat olen vuoden jokaisena päivänä ajatellut kolmea aurinkoista päivää Ruissalossa. Käytännössä koko aikuiselämäni on kuulunut tapahtumille.

Tapahtumapäivät lähes poikkeuksetta ovat olleet vuoden parhaita päiviä. Yleisönä tai sitten tuotannon puolella. Jokainen tapahtuma on ollut ainutlaatuinen, festivaalivuodet aina toisistaan poikkeavia.

Roskilde_mutavuosi2007.jpg

Sanomattakin lienee selvää, että olen käyttänyt uskomattoman määrän omasta energiastani tapahtumiin. Ja aivan hyvästä syystä.

Tapahtumatuottajana koen olevani mahdollistaja. Minun työni mahdollistaa muille elämysten kokemisen. Tapahtumat luovat aina väliaikaisen oman maailmansa, ne ovat irtiottoja arjesta. Kun istuu elokuvateatterin penkissä festarinäytöksessä on siinä hetkessä samanlaista kaunista ainutlaatuisuutta kuin on Ruissalon hiekkarannalla yhteislaulun aikaan. Ne hetket voi kokea vain siinä ja silloin.

AnnakaisaFilminauhaRA.png

Minä tulen onnelllseksi kun näen muut onnelllsena. Mahdollistan muille elämyksiä ja pääsen kaiken keskeltä seuraamaan niitä. Sitä on minun työ. Se on aikaa, josta maksetaan palkkaa.

Siinä tiivistettynä tärkein syy miksi olen tuottaja ja nimeomaan tapahtumatuottaja. Käytännössä työni on loputon sarja toinen toistaan erilaisia sattumuksia ja kivoja ihmisiä. Harvat päivät ovat samanlaisia, vaikka tuottajankin fyysinen työpiste useimmiten on toimistopöytä.

Ak_laittaakahvia_mkk.png

Intoni tehdä tapahtumia onkin yksi vahvimmista asioista minussa. Sitä intoa haluan suojella hartaasti.

Nyt haluan haastaa sinut lukija hetkeksi ajattelemaan omaa työtäsi. Miksi teet työtäsi? Mikä sai sinut sen valitsemaan vai löysikö työsi sinut? Miten sinä kertoisit omasta työstäsi? Ilahdun kovin jos jätät kommentin tai vaikka kirjoitat oman kirjoituksenkin. Tärkeintä on kuitenkin, että sinä tiedät ja muistutat itseäsi.

menaisetak.jpg

Sain inspiraation kirjoittaa tuottajuudestani koska olen saanut kunnian olla ehdolla Musiikki & Median Industry Awardsissa vuoden tapahtumatuottajaksi. Nyt Tampereella käynnissä oleva seminaari palkitsee vuoden parhaat ja jännitän erityisesti Ruisrockin puolesta vuoden festivaali -kategoriassa. Jos pohdit mistä Ruisrockissa onkaan kyse ja kuinka paljon siellä hymyillään, niin katso juuri julkistettu aftermovie viime kesältä. Ei ole parempaa paikkaa heinäkuussa kuin aurinkoinen Ruissalo!

https://www.youtube.com/embed/L5qHX0yPo5o

Nyt kun musiikkiala kokoontuu Tampereelle en itse ole fyysisesti paikalla, mutta Kiinasta käsin henkisesti kyllä. Kehittäminen on yksi monista syistä omalle irtiotolle. Nähdä maailmaa (eli festareita!) vähän kauempaa ja palata uusien ideoiden kanssa.

Kuvat ovat vuosien varrelta. Roskildesta 2007 kun satoi viikon putkeen ja telttailtiin. 2009 Rakkautta & Anarkiaa -festarin yhteydessä meidät kaikki tiimin jäsenet kuvattiin Lasipalatsilla. Keväällä 2009 keitin kahvia Espan lavan alla Pertti Kurikan Nimipäiville, jotka olivat nousemassa lavalle ensimmäistä julkista keikkaansa varten. Vuonna 2013 pääsin kertomaan työstäni Ruisrockin parissa Me Naisten haastattelussa. Toimittaja ja kuvaaja kulkivat mukanani 14 tunnin ajan yhtenä Turku-päivänä enkä muista koska olisin päässyt niin pitkästi fiilistelemään työtäni muille.

Kirjoitin tämän tekstin bussimatkalla Guilinista Longshengin riisipelloille. Kahden tunnin bussimatkalla mutkittelevaa vuoristotietä pitkin bussikuskimme keskittyi lähinnä jokaisen toisen ajoneuvon ohittamiseen. Saatoin olla horkassa aamuviiden herätyksestä, mutta en jännittänyt, en hermoillut. Tai ehkä olen rentoutunut entisestään. Olen tainnut päästää irti kontrollista vähäsen. Lisää kaasua, tämä tuntuu mukavalta!

Kommentit (4)
  1. Ihanan hymyileviä kuvia, tästä tuli hyvä fiilis. 

    Oma työ on kovasti vaiheessa. Vuosikausia olen tiennyt olevani kirjoittaja ja taistellut sen kanssa. Taistelen edelleen. Ehkä pitäisi kehittää vähän enemmän ammattiylpeyttä ja uskoa itseensä enemmän.

    1. Uskon ettei hymyjä voi koskaan olla tässä maailmassa liikaa! Siksi niitä löytyy täältäkin nyt ja lisää myöhemmin varmasti.

      Toivottavasti taistelu vähenisi ja olisi selkeämpää jatkossa! Ammattiylpeys on tärkeätä, seistä sen takana mitä tekee ja uskoa tekemäänsä. Liika epäileminen harvemmin auttaa.

      Tuntuu kuitenkin, että olet varma ammatistasi. Olisipa kiva kuulla siitä lisää! Löytyisikö siihen jokin syy tai vastaus kysymykseen miksi ehkäpä? 

      1. Kirjoitin vastaukseni omaan postaukseensa: http://www.lily.fi/blogit/liikehdintaa/ammatti-kirjoittaja ja huomasin, etten ole yhtään varma. 

        Hyvä, jos hymyssä löytyy! Se tosiaan piristää päivää.

        1. Mahtavaa, että innostuit kirjoittamaan aiheesta lisää! Siirrynpä lukemaan samantien! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *