”Jokaisesta pitäis voida vaan irrottaa
Niin että se palata voi jos se haluaa”

Viime päivät olen ainoastaan kuunnellut Iisan uutuuslevyä. Laulut sopivat täydellisesti syksyyn, lähtöön ja isoon muutokseen, niissä on haikeutta ja kauneutta sopivassa suhteessa.

Voisin lainata kaikkia kappaleita tähän, koska tuntuu että jokainen puhuttelee omalla tavallaan. Levyn avauskappale Yöllä uimarantaan soi nyt taustalla ja hymyilyttää eilisten yllätysläksiäisten väsyttämää tuottajaa. Työkaverit veivät eilen grillaamaan, saunomaan ja yöuimaan Lauttasaareen. Muistuttivat kuinka helposti olen höynäytettävissä ja kuinka hyväuskoinen voinkaan olla. Yllätys oli ihana, vähän vain itkin ilosta. Ensimmäiset ajatukset ikävästä tulivat mieleen, ymmärsin että ensi kesänä en ole nauramassa muiden kanssa festaritoimistolla. Ikävän työnnän vielä syrjään, ja nyt ajattelen kuinka hienon tiimin kanssa olen saanut viimeiset neljä vuotta tehdä töitä. Kiitollinen olen noista ihmisistä, jotka työ on tuonut elämääni. 

Uskon, että yhdistän tämän Iisan levyn aina tähän syksyyn ja lähtemiseen. Muistini on taitava yhdistämään lauluja ja kokonaisia levyjä hyvinkin erilaisiin hetkiin ja elämäntilanteisiin. Tämä muisto ei tule olemaan surullinen tai kaihoisa, se on odottava ja täynnä toivoa sekä uskoa elämään. Kukaan ei oo kenenkään saa muistuttaa isosta päätöksestä, jännityksestä ja varmuudesta toteuttaa hurjimmatkin toiveensa.

Ostaisin vinyylinä, jos minulla vain olisi koti ja levyhylly. Rinkkaan ei vinyylejä pakata maailmalle mukaan, levykaupoille ehtii seuraavanakin syksynä onneksi. Uskon, että levy soi yhtä paljon kotiin palatessa vuoden päästä.

”Minä koitan oppia tajuumaan sen että niin tiukkaan kii susta pitää voi en
Etteikö tuuli vois temmata sua mukanaan
Ja musta kauaksi, kauaksi pois kuljettaa
Kukaan ei koskaan oo kenenkään oma
Ei todellakaan
Ei todellakaan”

Lainaukset Iisan Kukaan ei oo kenenkään -kappaleesta. Iisan kuva Universal Music / Helen Korpak.

Lue myös Iisa Toimituksen tentissä.