Suomalaisella sisulla 54 kilometriä

Maanantaiaamulla bussimatkan ja laivamatkan jälkeen otamme ystäväni Mikon kanssa ensimmäiset askeleet Milford Trackilla. Saako jo sanoa että hui ja huh?

53,5 kilometriä. Kolme yötä mökeissä. Neljä päivää kävelyä.

Olemmeko kokeneita vaeltajia – emme tietenkään. Olemmeko varustautuneita – tietenkin! Itse olen kuluttanut eräkaupoissa viime viikkoina tunteja aikaa ja rahaa enemmän kuin mihinkään muuhun. Suomalainen sisu vie perille asti. Tai, jos matka uhkaa jäädä vajaaksi, niin pieni kulaus viskiä avittaa. Sekä lämmittää!

Milford Track on Uuden-Seelannin hienoimmaksi kehuttu kävely. Nousemme vuorelle, kuljemme sademetsän halki ja kahlaamme läpi tulvivan joen. Maorit ovat kulkeneet reitillä satoja vuosia, eurooppalaisetkin löysivät sen jo 1800-luvun lopulla. Nykyään reitille pääsee 90 ihmistä päivässä. Paikat myydään loppuun puoli vuotta etukäteen.

Oikeastihan meidän ei Mikon kanssa pitäisi olla tällä kävelyllä. Sattuma ja onni yhdistettynä saavat kuitenkin aikaan hyviä asioita. Uusi-Seelantilainen ystäväni Anna tekee tämän syntymäpäivävaelluksena. Yhdessä 16 muun kanssa. Kahdeksan kuukautta sitten varatulta matkalta kaksi perui osallistumisensa, joten seurue sai mukaansa kaksi suomalaista. Kyllä, kerroin jo kaikille mitä perkele tarkoittaa. Pyysin pientä etäisyyttä ja hengähdystaukoa kun perkele sanotaan ääneen reitillä.

Huomenna nostan selkääni matkan kevyimmän rinkan. Käärin varpaani lampaan villaan rakkoja välttääkseni, vedän jalkaani vuokratut vaelluskengät ja päähän kalalippikseni. Viiden kuukauden jälkeen kun tapaa ystävän Suomesta, on paljon puhuttavaa. Ehken tällä kertaa edes jännitä, keskityn vain höpöttämään kaikki tarinat ja nauramaan Mikon vitseille. Sitten se onkin jo menoa, askelta toisen eteen. Neljän päivän päästä katselemmekin jo tätä kylttiä, reitin päätteeksi. Sisulla pärjää!

Valokuva on Michael Melfordin ja näin sen Wellingtonissa Te Papa -museossa.

Olen kirjoittanut aiemmin joulukuun yhden päivän vaelluksestamme Tongariron kansallispuistossa. Lisäksi olen kertonut Cheryl Strayedin kolmen kuukauden vaelluksesta Yhdysvaltojen länsirannikolla.