Pojat on poikii ja tytöt on tyhmii..

// tämä kirjoitus sisältää rajuja yleistyksiä ja tulikivenkatkuista tulkintaa yhdestä näkökulmasta. teksti ei tarjoa ratkaisuja, se vain toteaa ongelman, koska valittaminen on kivaa.//

 

Tämä Hesarissa julkaistu mielipidekirjoitus oli tuore ja tervetullut näkökulma parisuhde keskusteluun, sillä tänä päivänä kuka tahansa voi viettää kokonaisvaltaisesti tyydyttävää arkea. Sitten Hesari puskee pihalle miesselittävän ja ummehtuneen näkökulman, joka vertaa kumppanin valintaa auton hankintaan. Tämä näkökulma vain vahvistaa kulttuuria, jossa miehellä on “Jumalan suoma” oikeus parisuhteeseen ja seksielämään.

Kyse on kulttuurisesta, sisäistetystä ja siten alitajuisesta käsityksestä, jonka mukaan on eletty ainakin Raamatun ajoista asti. Tuntuu lähes luonnolliselta syyttää naisia tilanteessa, jossa molemmilla osapuolilla on kauhansa hämmennettävässä sopassa. Maailmansivun naisia on syytetty milloin mistäkin; miehen seksuaalisesta edesvastoottumuudesta, noituudesta ja nyt nirsoudesta.

‘Parisuhdemarkkinat’ ovat kuin kauppakeskus, jonka sisäänkäyntiratkaisuna on pyöröovi. Ovesta voi kulkea sisään ja ulos, mutta jotkut pyörivät oven mukana nauttien sinkkuilusta satunnaisten suhteiden välissä. Miehet osaavat sen paremmin kuin naiset ja siksi ovat monesti “off-limits” samaan aikaan kun etsivät kumppania itselleen.

Yksinäinen nainen sen sijaan nähdään epäonnistuneena ja viallisena, jopa vajavaisena yksilönä. Paine löytää kumppani on niin syvästi sisäistetty, ettei sukulaisten tai ystävien tarvitse asiasta mainita, sillä nainen soimaa itseään oma-aloitteisesti. Ja niin hän painelee kauppakeskukseen käyden läpi jokaisen kaupan, etsien sopivaa kumppania lähes epätoivoisesti.

On totta, että populaarikulttuuri luo epärealistisia kuvia ja käsityksiä suhteenmuodostuksesta ja suhteista. Kulttuurimme tuotoksena nainen on oppinut pienestä pitäen mukautumaan ja miellyttämään. Joskus jopa hammasta purren, viimeiseen asti kunnes tajuaa, ettei halua olla kyseisen kaltaisessa suhteessa ja yllättää miehensä lopulta avioerohakemuksella.

Miehet taas ovat tyytyväisiä elämäänsä kokematta juurikaan paineita mukautua suhteessa tai miellyttää mahdollista elämänkumppania. Yhteiskuntamme hyväksyy yksinäisen miehen ja selittää hänen valintojaan milloin milläkin syyllä ja populaarikulttuurimme on täynnä sitoutumiskammoisia ja emotionaalisesti estyneitä esikuvia miehille;  kuten Nuuskamuikkunen, James Bond, Tony Stark (Iron Man) sunmuut machohahmot…

Syy siihen, että parisuhdemarkkinoilla on kohtaamattomuusongelma on ennemminkin se, että miehet eivät ole valmiita työskentelemään parisuhteensa eteen, tekemään kompromisseja, oppimaan tuntemaan itseään ja kumppaniaan ja todella olemaan toista varten. Henry Laasasen teoriaa lainaten voisi oikeastaan kysyä, että jos tarjonta ei vastaa kysyntää; olisiko järkevämpää muokata tuotetta haluttavammaksi sen sijaan, että marissaan ostajan tyhmyyttä?

Jos nykynaisen vaatimukset ja kriteerit kohtuullisesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta parisuhteessa eivät täyty, on itsekunnioituksen kannalta järkevämpää jatkaa etsimistä. Tässä tilanteessa mies usein selittää itselleen, ettei syy ole hänessä, vaikka kyse on nimenomaan hänen kykenemättömyydestä itsereflektioon ja kumppaniaan kunnioittavaan käytökseen.

Nimittäin miehet, te olette yhteiskuntamme keskipisteitä. Pienten todellisuuksienne keisareita. Teidän on helppo vaatia muita muuttumaan ja mukautumaan, laskemaan rimaansa, koska kulttuurimme ei odota sitä teiltä. Onneksi maailma muuttuu ja tekin opitte. Hitaasti mutta varmasti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *