Voihan saamattomuus

Mulla on ollut tällä viikolla isoja haasteita organisoitumisen kanssa. Tunne on toisaalta hämmentävä, koska mullahan on käytössä kaikki maailman aika ja voin suunnitella asiat just niin kun haluan. Oon esimerkiksi tällä hetkellä sellasessa tilanteessa, että oon pystynyt meditoimaan päivittäin ja sen mukaanhan mun pitäisi olla jotenkin tosi läsnä ja saada aika hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tavallaan näin onkin, mutta samalla on ollut  vähän sellanen fiilis, että ajatuksia ei saa pidettyä yhdessä asiassa kerrallaan, ja olo on tosi levoton.

Ehkä elämässä on vaan nyt liikaa pientä sekavuutta. Jo taloyhtiössä käynnissä oleva ikkunaremppa aiheuttaa mulle sellasen fiiliksen, etten osaa oikeen asettua. Koska ympäristö ei oo ihan sellasessa normaalissa tilassa ja äänimaailma ei esimerkiksi oo ihan se maailman parhain tällaselle erityisherkälle. 😬

Kaiken lisäksi mulla meni tälläkin viikolla muutama päivä vähän hukkaan päänsäryn vuoksi, joten ehkä kaikki em. pienet jutut + vielä pikkusen kaaoksen vallassa oleva koti luo mieleen sellaista tasaisen pientä levottomuutta. Vähän sellanen saamaton energia tällä hetkellä siis päällä.

Yksi ystävä valitteli tällä viikolla päivien puuroutumista ja sitä, miten ihanaa olisi ihan oikeasti olla siellä toimistolla omalla työpisteellä tekemässä töitä ihan normaalisti. Että olisi ihanaa saada luotua selkeämmät erot työn ja vapaa-ajan välille. Pystyn kyllä samaistumaan tähän fiilikseen just tällä hetkellä täysin. Oon nyt toisinaan käynyt tekemässä koulujuttuja kahviloissa tai kirjastoissa, mutta kasvavat koronaluvut on valitettavasti myös aiheuttaneet sen, ettei sitä niin mielellään välttämättä ihmisten seassa tuntikausia hengaile. Etenkin kun maski on lopulta aika harvalla kuitenkin käytössä.

Levottomuus ja siitä johtuva saamattomuus on aiheuttanut nyt siis pienen stressipiikin, koska esim. koulujuttuja alkaa kasaantua ikävästi. Syntyi pitkästä aikaa työtaakan vuoksi tunne, että apua miten mä näistä muka selviän. Hetken hengiteltyäni totesin, että varmasti ihan hyvin. Paniikin ottaessa vallan on harvoin vaikea muistaa sitä, että yleensä se maailma ei kaadu kuitenkaan siihen, jos ei saa jotain yksittäistä asiaa deadlineen mennessä tehtyä. Selvittelin päättyneen kurssin loppuraportin deadlinea ja kävi ilmi, että olin stressannut sitäkin turhaan, koska deadline onkin luultua myöhemmin. 👏🏼

Taisin aiemmin kirjoitellakin, että koulun suhteen haasteena on ollut luoda rutiineja ja välillä tuntuu, ettei tehtäviä oikein meinaa saada aikaiseksi. Tunne on ollut tällä viikolla tosi vahvasti läsnä. Suurimpana ongelmana mulle on ollut liian laveat tehtävänannot ja selkeiden raamien puuttuminen. Mulle on ollut tosi vaikeaa orientoitua opintoihin, kun ohjeistuksena on ”voit toteuttaa tämän haluamallasi tavalla”.

Onkohan tää saamattomuuden tunne kuitenkin vaan sellasta syysenergioihin asettumista? Ehkä kirjoitin tästä jo aiemminkin, mutta törmäsin somessa tovi sitten ajatukseen itsensä ”kalibroimisesta” syksyyn ja musta se oli niin ihana ajatus. 🍂 Luontokin päästää irti kesästä, niin miksi me sitten yritetään edelleen kesän energioissa mennä tukka putkella ja suorittaa tehokkaasti? Ehkä mulla onkin nyt vaan tarve muuttaa omat asetukset syksyn energioihin ja tämä levottomuus ja etenkin saamattomuuden tunne johtuu nimenomaan siitä. Keho on kuitenkin tosi viisas ja nyt oon siinä mielessä maailman parhaassa tilanteessa, että on aikaa ja mahdollisuus kuunnella kehon viestejä paljon herkemmin. 💛

Täytyy tunnustella mitä keho ja mieli tällä hetkellä erityisesti kaipaa. Luonnonrauhaa? Kirjoittamista? Maalaamista (hommasin akryylimaalit koska tuli vain sellanen vahva tunne, että tekee mieli maalata)? Kalligrafian treenaamista? Pari päivää, kun en tee yhtään mitään (yksi ongelma saattaa nimittäin olla se, että helposti edistän esimerkiksi koulujuttuja vähän monena päivänä viikossa)? Leffailtoja? Hömppäsarjoja? Testaan leffan vaikutuksen jo heti tänään, kun meen ystävän kanssa pitkästä aikaa leffaan – leffaksi valikoitui Tove! Aion todellakin ottaa leffaevääksi kaikki mahdolliset herkut.

Leppoisaa sunnuntaita! ☀️

Hanne

Viimeksi: Yritän luottaa siihen, että olen juuri oikeassa paikassa

Kommentit (3)
  1. Kullä se krho ilmoittaa kun on aika ottaa irtiotto arjesta, välillä hyvin pienikin auttaa. ☺️
    No juu , kyllä toven trailereista jo tuli fiilis että olisi kstsomisen srvoinen, hyvät kehut pitää kyllä huolen että ennemmin tai myöhemmin pitää katsoa ☺️

  2. Voi että kun kuulostaa tutulle, saamattomuus, levottomuus ja tressi siitä kun tehtävää olis vaikka kuinka, mutta ei vaan saa kiinni mistään.
    Usein olotilan saa korjattua sillä että tosiaan ottaa päivän vapaata, eväät matkaan ja luontoon, tosin siellähän koko suomi jo vaeltaa koronaa karrussa. Jos löydät jonkun paikan jossa luonnon rauhaa ja kauneutta, niin sinne. Ehdottomasti on unohdettava leffa maratonit tuommoisilta päiviltä , ne siirtävät olon seuraavallekkin päivänä sillä lisäyksenä että on vielä pöpperöinen olokin.
    Lieventäväksi asianhaaraksi lasketaan oikein leffaan meno ystävän seurassa höpötellen ummet ja lammet , se tekee mielelle hyvää ja ulkoulmaakin ihan kuin vahingossa 😃
    Kerro sitten mitä pidit Tovesta, se voisi olla hyväkin leffa minullekkin 🤔☺️

    1. Leffakäynti teki kyllä ihmeitä, nukuinkin viime yön kun tukki! ja viikko on startannut taas ihan eri energioilla. <3 Mikähän siinä on, ettei näinä hetkinä muista sitä että hyvin pienelläkin ”irtautumisella” saattaa saada ihmeitä aikaan? Ja Tove oli aivan ihana, iso suositus sille. Tosi hyvin toteutettu, onnistuneet roolisuoritukset, kaunis ja koskettava!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *